Organisaatiomuutoksia
Ponimies muutti uusiin tehtäviin, saman pitäjän sisällä toiselle tilalle. Siellä on loistavat oltavat toipilaalle, paljon metsäreittejä ja tilava metsätarha pihattotalleineen. Juuri sellaista joka sopii Ponimiehen aktiiviseen ulkoilmaelämäntyyliin täydellisesti. Kuvia luvassa myöhemmin.
Uusin vahvistus Hirnakan tallin tiimiin on Kasper.
Hän on vuonna 2016 syntynyt pikkuinen ruuna. Kukaan ei ole Kasperille vielä tainnut kertoa ruunauksen perimmäisestä tarkoituksesta. Uskomme vakaasti, että talvi tekee tehtävänsä ja jäähdyttää hetkittäin kovilla kierroksilla pörräävät testosteronit.
Pienestä koostaan huolimatta Kasper on ihan kokonainen hevosvoima.
Koska Kasper on vielä varsa, tärkein tavoite on antaa riittävästi rajoja ja rakkautta, siinä sivussa opettaa vähän käytöstapoja. Kyseessä on hurjan fiksu ponipoika joten opettaminen on aika helppoa. Kerron Kasperin ja Oton kuulumisia jatkossakin enemmän varsinaisen blogin puolella.
Otto jatkaa treenaamista ja kuntokin kasvaa taas kohisten. Treeneissä tulee hiki ja kuuma, siksi ollaan siirrytty pari pykälää tehokkaampiin tukiravinteisiin, kaikki pisteet Twydilille ja paikalliselle rehumyymälälle, Ravi-Jönnit on aivan huippuhyvä. Heidän valikoimassaan on juuri niitä tuotteita, joita itsekin käyttävät ja joilla tuloksia radoilla tekevät. Vahva suositus.
Iso peukku myös Otolle ja Ninalle, hyvää työtä ja hienoa tulosta !
Näillä jatketaan vuotta 2018 eteenpäin.
HYS HYS
Ollaan ihan hissuksiin, mutta annetaan puskaradion laulaa, jos laulattaa.
Ponimies saattaa lähteä oikean tyypin matkaan jos semmoinen ottaa reilusti omalla nimellään yhteyttä ja kertoo millä tavoin ja missä voisi antaa Ponimiehen loistaa.
Poni on osaava, fiksu ja tekee työtä mielellään. Suuntaa-antava taso hA, hyppää mielellään.
Maastossa saattaa olla vähän paskahousu pelkuri, menee kuitenkin minne kuski käskee, tottumattomuuttaan kurkkii juttuja, ei tuhmuuttaan.
Hienot liikkeet, isä Geist Tyler.
Järkevät aikuiset voivat ottaa yhteyttä.
Parempi olisi jos löytyisi tuttujen piiristä.
Pikainen katsaus vuoteen 2017 ja ennakkoa vuodesta 2018
Turhan ahkerasti tätä Hirnakan Talli -osiota ei päivitetä, kerta vuodessa näkyy olevan vakiintunut tahti. Vuodelta 2017 taisi jäädä väliin kokonaan.
Otto kotiutui meille hyvin ja tallissa elettiin rauhallinen ja leppoisa vuosi.
Kuivikkeeksi vaihdettiin ihanan vaalea puru-turveseos, Ruti-Mix nimeltään. Hevoset tykkäävät ja ainakin Otolta saa aamuisin rapistella korvistakin purua pois, oikosenaan siis uusinkin tulokas nukkuu.
Ponimiehellä kävi koko vuoden reipas ja osaava Pauliina joka pistää pojan töihin. Oikea onnenpotku kyllä tämä ihminen.
Hevoset olivat lähistöllä laitumella pari kuukautta, me piipahdimme perinteisellä perhelomallamme. Kotiin palasi kaksi hyvin treenattua ja hyvin levännyttä ponia joilla oli ilo aloittaa syyskausi.
Heinämies on sama kuin edellisenäkin vuotena eikä hänestä luovuta ihan vähällä.
Kenttä toimii, nyt ennätyslumisena talvena 2017-18 kenttä on auraamisesta huolimatta vähän kökkö. Alkutalven vesisateet pakastivat ja sulattivat eikä auraamaan päässyt kun ei ollut routaa, eikä haluttu hiekoittaa naapurin joutopeltoa turhaan.
Tallipihaan suunnitellut kunnostukset siirrettiin jälleen kerran, kesään 2018 jolloin ollaan kotosalla lähes koko ajan.
Vuonna 2018 tapahtuu muutoksia. Tämän hetken tiedolla ne ovat väliaikaisia. Otto lähtee keväällä pariksi kuukaudeksi maneesitallille treeniin ja ylläpitoon Tarulle. Taru on taitava kuvaaja ja hyvä hevosenkäsittelijä. Oton oma ihminen lähteee opiskelemaan kevätlukukaudeksi Espanjaan.
Ottoa tulee tänne kotiin paikkaamaan pikkuinen shettistamma, hänestä lisää asian tullessa ajankohtaiseksi. Ponimies saa vähän miettimistä kun pikkuinen poninpätkä järjestää epäilemättä ohjelmaa.
Otto saa karsinanaapurikseen samalla tavoin shettiksen. Uskoisin, että jahka Otto palaa kotiin ja Shettiskuuriksi nimittämämme siedätyshoito päättyy, ruunat viihtyvät entistä paremmin kimpassa.
Yksi asia, josta olemme kuluneena vuotena olleet ehkä eniten innoissamme on elämän mutkattomuus. On ihanaa kun ei ole läheisriippuvaisia hevosia ja on ihanaa, että hevoset sallivat kaikki hoitotoimenpiteet normaaleina elämään kuuluvina asioina. Ei tarvitse eläinlääkärin käyntiä jännittää ja kengityskin sujuu niin, ettei omistajia välttämättä tarvita kuin maksuvaiheessa.
Maan toiselle laidalle siirtynyt Töttis oli omalla tavallaan opetusmestari. Opetti arvostamaan asiallisia hevosia. Niitä meillä nyt on, kaksin kappalein! Ja se on kyllä varsinainen jymypotti.
Eihän tästä voi kuin iloita!
Huolettomia hevosellisia aikoja toivoen,
Hirnakan Torpan väki
---
Hirnakan tallissa vaihtui vuosi -jo kuudetta aloitellaan!
Kenttä sai aidat ympärilleen ja kauan tahtomani köysiportin. Kenttä on toiminut erittäin hyvin ja on juuri oikeilla neliömetreillä, tontin kuivimmalla kohdalla. Vain pahimpina sadekuuropäivinä kentälläkin seisoi vettä, toki vain sen aikaa mikä vedeltä kesti hulahtaa hiekkojen läpi ikijanoiseen maahan.
Nyt talvella se on aurattu kerran. On ollut ratsastettavassa kunnossa koko talven, toki runsaat lumisateet ovat aiheuttaneet lumen pakkautumista uriin.
Loppuvuosi 2016 oli muutosten aikaa. Meiltä lähti Töttistamma takaisin kasvattajalleen. Ympyrä sulkeutui kaikkia osapuolia tyydytävällä tavalla. Kiitos Töttis näistä vuosista ja kokemuksista, kertyihän sitä tarinaa muistojen reppuun.
Sama koppi joka tamman haki, toi meille Otto -ponin.
Parempaa kaveria ei voida toivoa, Otto on juuri sitä mitä tämä tiimi tarvitsee. Helppo, hauska ja mutkaton kaveri joka ei vähästä hätkähdä.
Näillä säädöillä uutta päin, mukavaa ja reipasta vuodenjatkoa sinulle!
 |
| Ponimies lepuuttaa |
Projekti: Kotikenttä 2015
Huomenna, 18.9.2015 se sitten alkaa, Kotikentän teko. Paikka on katsottu jo vuosia sitten, tuossa missä alakuvan hönö hevonen laukkaa, tullaan näkemään tulevina aikoina kaikenlaista liikehdintää.
Perjantaina tulee illalla kaivuri ja ruopaisee ensimmäiset pintamaat pois, lauantaina jatkuu ja sunnuntaina käsittääkseni tulee tasoitussorat ja pintahiekat, mitä nyt sitten ikinä tarvitaankaan. Puutavaraakin tarvitaan, aitalankkua ja jykeviä pystytolppia.
Omalla kontollani on tällä hetkellä sähkölankojen poisto, huomenna varmaan pitää purkaa aitaa että kuski pääsee työmaalleen.
Yritän jatkossa ottaa kuvia työvaiheista.
Talli on valmis talveen. Huoltomaalaus on tehty, muutama uusi kulmarauta on asennettu paikoilleen ja karsinat ovat valmiita majoittamaan Torpan hevosvoimat. Hevoset ovat kuitenkin vielä laitumella, koska säät ovat olleet kuivat. Yöt ovat kylmempiä, mutta pakkasella ei vielä olla. Äkkiähän ne talliin yöksi taluttaa jos säät ihan tyystin muuttuvat.
Tuolla blogin puolella taisinkin hehkuttaa lottovoitosta, löysin superpriimaa kuivurikuivattua heinää ihan lähikylältä. Sitä on varattu 15 suurpaalia, loput paalit haalin tarpeen mukaan muualta. Vain äärimmäisessä hädässä siirryn muovitettuun säilöön.
Tästä se jatkuu!
VUONNA 2014
16.3.2014
Töttis ottaa laukkakierroksia kun takatalvi yllätti kesken villahousujen riisumisen. Kuva on armeliaasti rähmäisen ja lähmäisen kamerapuhelimen laatua joten kaikki likaiset yksityiskohdat eivät tässä näy.
Talli on kestänyt hevosten käsittelyssä hyvin enkä vieläkään keksi mitään muuta parannettavaa kuin jonkinlaisen itsepuhdistuvan karsinahommelin, lannan hyötykäytön esimerkiksi energiantuotannossa ja tietysti se maneesi olisi kiva. Jospa tämä vuosi nyt toisi ainakin kentän ja toisen tarhan. Pikkuisen laitumen voimme aidata entiseen lammastarhaan.
Hevoset ovat olleet *kopkopkuivaapuuta* terveitä ja hyvinvoivia, kesällä hoidettu pääntauti oli pahin takaisku koko hevosten meillä olon historiassa.
Sain Facebookissa haasteen. Siinä piti tehdä 24 h:n kuluessa jotain hauskaa/hölmöä/omituista hevosen kanssa ja juoda yhdellä kulauksella annos panimotuotteita. Ja haastaa kolme uutta uhria. Jos haastetta ei tehty, piti maksaa sakkona haastajalle tämän toivejuoma. Minä tein omanlaiseni videon jonka olen saanut julkaistua. Laitan sen nyt tännekin sillä siinä on esitelty tuo talli ja asukit ihan elävänä kuvana. Video on purkitettu yhdellä otolla, ei editoitu mitenkään ja muutenkin kotikutoinen.
Jos suinkin osaan, linkitän sen nyt tähän.
…. to be continued, pitääkin ladata joku palikka vielä ennen julkaisua...
Vuoden 2013 ensimmäinen päivitys
Talli on nyt nähnyt kaksi talvea. Ja ne talvet ovat jättäneet jälkensä valkoisiin seiniin ja puuosiin.
Vuoden 2012 oli niin märkä ja sateinen, että hevoset asuivat tallissa öisin, paitsi ihan muutaman viikon olivat yötä myöten laitumella. Silloin pestiin tallin seinät kertaalleen. Maalauksesta ei puhettakaan. Lampaiden karsina tyhjättiin ja kalkittiin uudelleen.
Ensi kesä vaatii huomattavasti paljon enemmän, sekä hyviä ilmoja, että maalia monensorttista.
En laita tähän vielä kuvaa tallin nykytilasta, mutta voin kertoa, että kirkas kevätvalo on armoton. Jokainen puuroroiske, paskarantu ja hampaiden osuma moninkertaistuu kevään kirkkaudessa.
Lantalava osoittautui napakympiksi, mutta aivan liian pieneksi. Sitä ei päästy vaihtamaan koko kesänä sillä märkä kesä aiheutti sen, ettei kuorma-autolla ollut mitään asiaa tallin taakse. Maa oli pelkkää lotisevaa ruohovelliä. Onneksi on olkipellettikuivitus. Lantalaan menee vain sitä ihtiään, ei kuiviketta. Ja tavara maatuu niin nopeasti, että meillä on valmista puutarhamultaa kesän tarpeisiin. Isompi lava on jo tilattu ja sovittu vaihdettavaksi heti kun maa kuivuu ja kantaa.
Lumien suhteen talvi oli armollinen. Odotan melko nopeaa sulamista ja kuivamista.
Edelleenkään en ole keksinyt talliratkaisusta mitään minkä tekisin toisin. Heinävarasto toimii, pellettisäkit (2 kpl á 1100 kg) kuormalavoilla ja rehut erikseen. Valkoista maalia peliin ja talli on taas kuin uusi.
---
Hirnakan Talli / Päivitetty 3.5.2011
Tervetuloa Hirnakan Talliin
Pienessä kotitallissamme asuvat kolmivuotiaaksi tuleva vuonohevosruuna ja seitsemättä kesäänsä odottava pienikokoinen suomenhevostamma. Perhehevosten aatelia ja tärkeitä kavereita.
Tallimme on rakennettu entisestä lampolahallista lohkaistuun osastoon. Suunnittelu omasta päästä ja toteutus mittatilaustyönä paikallisen monitoimieläkeläisen toimesta.
Suunnittelun lähtökohtana oli toimiva talliarki, turvallisuus ja tarkoituksenmukaisuus. Näitä kolmea ei voi unohtaa silloin kun tekee tiloja hevosenkokoisille, helposti hätääntyville vahvoille eläimille. Ilman yhtä ei ole muitakaan joten kolmella teellä tehtiin. Tuli parempi kuin uskalsin ajatellakaan ja sen lisäksi vielä omaa silmää miellyttävä.
Istutusten aika on myöhemmin, tuulensuojapensaita tarvitaan ja niille on juuri oikea paikka tarhan pohjoislaidalla, meidän ja naapurin tilusten rajalla.
Ensimmäinen talvi on kertonut, että oikeita ratkaisuja on tehty. Arki sujui niin sikapakkasilla kuin kelirikollakin.
Ainoa uudelleenajateltava kohde on lantalavan sijoituspaikka. Että sinne pääsisi lavanvaihtoauto myös paksun lumen aikaan.
Tallipihan salaojitus ja kunnostus on suunniteltu tälle kesälle, budjetti sanelee toteutuksen sitten kun siihen mahtuu. Tallin sisäänkäyntipääty pitää laudoittaa uudelleen ja katoksestakin haaveilen.
Lyhyet siirtymämatkat tallista tarhaan, kuivike- ja heinävaraston sijainti ja monta muuta pikkujuttua ovat taanneet sen, ettei tallitöissä rasitu kohtuuttomasti ja että se sujuu myös semmoisina aamuina jolloin oma kuume on kovempi kuin pakkasmittarin lukemat.
Heinäverkko toimii tammalla mutta ei tuolla toisella sählärillä. Hälle hommataan heinähäkki, metallinen.
Vesi juoksee letkulla talliin ja tarhaan ja laitumellekin saakka. Kovilla pakkasilla jaksaa kahden hevosen vedet kantaa tarvittavat metrit, myös tarhaan. Se on yksi asia josta en tingi, hevosilla pitää olla puhdasta vettä ulkonakin. Talvellakin.
Kenttää tai maneesia meillä ei ole, ei mopolla mahottomiin. Kenttänä toimii toistaiseksi iso, tasainen talvitarha. Kun ne tavoitteetkaan eivät ole kovin korkealla, voi treenata vähän vaatimattomamminkin. Sen toki tiedän, että olisin viettänyt satulassa paljon enemmän aikaa jos meillä olisi mahdollisuus ratsastaa maneesissa. Mutta hyvä näinkin.
Suhde ja suhtautuminen hevosiin on muuttunut eniten. Jotenkin se koko oleminen hevosen kanssa on muuttunut. Rento rapsutteluhetki ja kaulaannojailu on monesti antanut ja opettanut enemmän kuin entisestä elämästä tuttu tunnin jyystö. Tämän voi (ja pitää) tulkita monella tavalla, kukin omallaan.
Tunnen olevani etuoikeutettu saadessani pitää nämä kaksi pitkänaamaa tässä lähellä. Tiedän kuinka ja miten ne on hoidettu ja ruokittu, miten niitä käsitellään ja tiedän niiden päivärytmin. Ja näen kaksikon keskinäisistä väleistä kumpi on vetovastuussa ja kumpi miettii päänsisäisiä juttuja enemmän.
Iloista on nähdä kuinka reppanasta tammasta on vähitellen kasvanut luottavainen ja utelias hevonen ja kuinka poninretku kehittyy varsasta hevosenviisauteen. Jotain on tehty oikein.
Uutta laidunkautta odotellessa jatketaan suunnilleen entiseen malliin. Hirnakan torpan blogin puolella on satunnaisia hevostelukirjoituksia jatkossakin. Tässä alla on vielä pitkät jorinat remppavaiheesta. En ole nähnyt tarpeelliseksi sitä isommin editoida. Kirjoitin minkä kirjoitin.
--- tästä alkaa vanha osuus----
Remppapäiväkirja antaa odottaa itseään, päivitin sivun alareunaan tilanteen tänään, 20.10.2011.
Tämä on kokeilu ja jos se toimii, teen tänne tallihommista oman päiväkirjan. Kuvine ja kiroiluineen.
Katsotaan.... nyt ensiksi vaikka työmaasta kuva:
Jep, kuvassa oikealla EI ole ponupannu EIKÄ simasammio. Kuten huomaatte, ahtaasti asunut kaupunkilaishamsteri haalaa kaikenlaista käypää ja kelvotonta tavaraa nurkkiinsa. Kun sitä säilytystilaa kerrankin on. Ok, kuva tuli ja tutkin nyt minkä tämä sivun lisäys tekee varsinaisen blogin etusivulle...
I´ll be back!
...
I'm back!
Että sitten tälleen. Tästä tulee pitkä ja hidas sivu. Kuvat täytyy kutistaa ja koettaa olla lyhytsanainen kommenteissakin.
Homman nimi on se, että tallin päädyssä on kahdet pariovet. Oikeanpuolimmaiset jäävät tallille ja vasen puoli (pihan puoli) jää varastotilaksi. Kyseessä on joskus 80-luvulla rakennettu lampola. Nuo harkkohommelit sekä keskeltä että oikeasta laidasta puretaan. Sitten tulee vähän väliseinää ja muuta. Ja kaksi boksia hevosille ynnä yksi isompi lampaille. Mutta niistä sitten lisää. Ensin koetan piirtää ja skannata pohjapiirustuksen valmiiksi.
Tää jatkuu, usko pois...
Jatkuujatkuu...
4.10.2011
Tämän hetkinen tilanne on se, että pitkän sivun väliseinää villoitetaan. Hain villat, 11 rullaa n. 30 €/kpl tänään, mahtuivat mainiosti pakuun.
Piikkausurakka oli suunnitellun kahden päivän työn asemasta 7 tuntia ja tila luovutettiin meille lakaistuna. Hintaa piikkaustyölle tuli 2000 euroa plus vero, laskua ei ole vielä nähty. Alkuperäinen hinta-arvio oli 2500 € plus verot. Hintaan kuului rakenteiden purku, poisvienti ja lattiakaivon roilo. Jätettä tuli 2 isoa kuorma-auton lavallista.
Ostoslistalle on jo kuulunut 17 kpl rakennuslevyä (mitälie paksua vaneria) ja 17 kpl filmivaneria. Sitä sikarumaa ruskeakeltaista iljettävyyttä. Niihin paloi rahaa reilut 700 euroa. Ne otettiin loppujen lopuksi Puukeskuksesta, oli hyvä hinta ja asiallinen palvelu.
Terästolpat on hiottu ja maalattu ruosteenestomaalilla, pirun kallis möhnä, alennuksineenkin n. 70 €/3l.
Lisäksi rakennusmuovia, lattiakaivon putket ja nousukulmat. Niihin meni satanen. Varsinainen lattiakaivo (rautakantinen) puuttuu vielä.
Pitkä puutavara saatiin edullisesti paikalliselta toimittajalta, monta sataa metriä kakkosnelosta, kakskakkosta ja peruslankkua, reilut 200 €.
Osa talliosaston väliseinien pohjista muurattiin lecaharkoista, 22 kpl á 2 €. Niihin laastit ja pikabetoni lattiaan lisäksi. Karsinoitten välille on muurattu tilalta löytyneet tiilet, n. 60 kpl.
Pitkän väliseinän ikkunat Kierrätyskeskuksesta á 5 € ja satulahuoneen ovi + karmit kierrätyskamaa 20 €.
Seuraavaksi pitää hommata karsinoihin tarvittavat hirret ja lankut. Ja hakea Rautavarastolta ovikehykset sekä kalterit. Kirvesmies on sitä mieltä, että turvallisuuden vuoksi pitää laittaa hevosten karsinoihin kalteritkin. No onhan se niin. Joten laitetaan.
Tämän veräjän teki Iso-J. Aitalankkua jäi ylimääräistä joten se oli hyvä hyödyntää tuohon. 60 cm pitkät rautasaranat maksoivat n. 12 € kpl ja työntösalpalukko saman verran. Tolpat olivat tilalla jo valmiina. Ne maalataan ensi keväänä valkeaksi samalla kun uusitaan vaakalaudoituksen maalaus.
Tästä se jatkuu, lisäilen kuvia myöhemmin, myös tuonne jo laitettujen kuvien sekaan. Mainitsen hinnatkin siksi, että pysyn itsekin vähän kärryillä mihin se raha oikein menee. Jossain kohdassa tulee ns. säästöä ja se säästö hupeneekin sitten johonkin muuhun.
Rakennusvaiheessa tulee kaikesta huolellisesta ennakoinnista huolimatta ylläreitä. Esimerkiksi meille tarvitaan sittenkin Sähkö-Harria siirtelemään kahta loisteputkivaloa. Onneksi mittavirhe huomattiin nyt eikä ensi viikolla kun Harri lekottelee aurinkorannalla...
Palataan!
Tilannekatsaus 20.10.2011
Hevoset asuvat jo tallissa, niille on varattu yömaja tallin päädystä. Kuvassa oikeassa laidassa näkyy heinäkasan kulmaa. Siinä on avara tila jossa köllöttelevät yönsä. Ja todellakin pötköttävät, molemmilla on otsatukkakin puruissa.
Ylläolevassa kuvassa on räpsäys päätyovelta. Vasemmalla on lampaitten yökarsina, siinä on neliöitä ihan mukavasti kolmelle päkättimelle, vajaat 8 m2. Mahtuvat yöpymään. Päivät ne ovat joko ulkona tai hevosten karsinoissa, riippuen säätilasta. Oikealle jää varastotila jossa on tarkoitus säilöä käsivarasto heiniä, kuivikkeita ja työvälineitä.
Ekaan oviaukkoon tulee liukuovi, oven leveys on 160 cm vaikkei sitä kuvasta heti arvaisi.
Käytävällä näkyy lautakasa, puutavaraa jää kohtuullinen määrä myöhempää käyttöä varten, mitä se sitten onkaan.
Tämmöistä havulankkua tulee karsinoiden seiniin. Yhden lankun leveys on reilut 16 cm ja paksuakin se on, jämäkkää puuta. Aikansa saa potkia eikä mene rikki sittenkään. On tuolle tavaralle joku oikeakin nimi, mitallistettu puutavara tai jotain semmoista. Niin hyvää puuta!
Ylhäällä kuva varsinaisesta talliosastosta. Vasemmalle tulee tilat harjapakeille ja kaikelle sille sälälle mitä talliin kertyy. Kippoja ja kuppeja, purnukoita ja kaikkea. Nokkakärryjen takana on seinänpätkä, sen kohdalla katossa näkyy huippuimurin aukko ja samasta lävestä on yhteys heinävinttiin.
Käytävän leveys on tuossa kohtaa yli 3 metriä. Korkeuttahan tuolla on karvan alle 4 metriä. Täyttää normit, pykälät ja asetukset myös vuonna 2014.
Käytävän päässä on ovi josta pääsee rehu- ja valjastilan kautta varastoon ja verstaalle. Ja ulos.
Vesipiste tulee tuon päätyoven viereen. Vesi tulee letkua pitkin seinän läpi, meille ei siis tule ainakaan tässä vaiheessa vesiputkia talliin.
Vesipisteen luona on lattiakaivo (vielä vaiheessa) ja siihen tulee myös loimienkuivatusteline, saavat rauhassa valuttaa vetensä viemäriin. Harkkoseinät maalataan vaaleaksi, lampaiden ja hevosboksien osalta harkot käsitellään kalkkimaalilla.
Karsinat ovat tässä jamassa. Maalailen lankkuosia valkeaksi, Luja (himmeä) lienee riittävän stydi maali, ainakin sitä minulle on useampi asiantuntija suositellut. Aukkoihin tulee kalterit, ne saavat värinsä antiikkimustalla metallimaalilla.
Ovien kohtaan ei tule kaltereita, siitä saavat hevoset kurkkia käytävälle ja seurustella keskenään. Ovien leveys 120 cm ja väliseinien puuosien korkeus 130 cm. Niiden jatkoksi kalterit.
Seinät ovat tuota katalan kauhean keltaista vaneria. Se vaihtaa värinsä ensi kesänä. Meinaan kylmästi hioa filmipintaa vähemmäksi ja otepohjan avulla vetää vaaleamman sävyiseksi. Se mikä filmipinnoitteessa menetetään, suojataan maalilla. Pääasia, että vaalea sävy on vallitsevampi kuin tuo keltainen.
Jokuhan varmasti tykkää, että keltainen on ihan kiva. Olisi se minustakin tavallaan ok. Mutta kun lähes jokainen levy on erisävyisen keltainen, niin ei sitä sekasotkua katso ilman migreeniä sokeakaan.
Karsinoiden etuseinissä on reiät luukuille, niiden kautta voi käytävältä käsin huoltaa ja täyttää vesiämpärit. Investoin kunnollisiin, jykeviin seinämallin juoma-astioihin, 20 l vettä luulisi/uskoisi/toivoisi riittävän yön ajaksi yhdelle hevoselle.
Onhan se vähän hankalaa siirrellä seiniä joka ilta ja aamu. Mutta hevoset ovat ihmeen kärsivällisiä ja rentoja. Pääasia, että ne ovat kuivassa tilassa yönsä.
Eikä tässä enää pitäisi mennä montakaan päivää.
Rojekti jatkuu ja homma etenee.
