torstai 13. heinäkuuta 2017

Kesäkeitolla



Perinteinen Puerto Banuksen rantakävely on tehty, tarjottiin Naperoille vähän silmäkarkkia upeiden autojen ja jahtien muodossa eikä kauppojenkaan tarjontaa voi laimeaksi moittia. Puerto Banus on rikkaiden hiekkalaatikko ja me tavikset poistumme sieltä takaisin tavalliseen elämäämme. Ihan hyvä näin.

Mukava oli kuitenkin istahtaa jo tutuksi tulleen Astral Cocktail Bar -laivan penkeille ja nautiskella kesän ökyimmät drinkit. Tarjolla olisi ollut 28 €:n alkoholittomia drinkkejä ja mm. kolmelle hengelle rakennettu yhteismalja, hintaa hitua vaille satanen per pytty. Semmoisia ryystäneellä porukalla näytti ja kuului olevan todella hauskaa, maljan pohjalla piileskelleellä rommipohjalla saattoi olla jotain vaikutusta asiaan.

Meidän tiimin väkevin anti tuli minulle, kuvassa näkyvän Blanco di veranon muodossa. Valkoviiniä pitkänä. Nuoriso tilasi pöydän näyttävimmät juomat, niistä ei hedelmiä puuttunut ja makukin oli kuulema taivaallinen, arvostan sitä, että alkoholittomat drinkit olivat todella hienoja ja huolella rakennettuja.

Mukava kesäperinne jatkui eikä päivässä ollut muutenkaan moittimista.
Tepasteltiin tovi Puerto Banuksen käsityöläismarkkinoilla. Kivaa ja kaunista, kekseliästä ja piirun verran fiinimpää. Tuolla ei piraattiroinaa myydä.

Elämä jatkuu, eilen saateltiin Naperot yölennolle ja kotia kohti. Tänään vuorossa uusia juttuja ja varmaan ihan tavallista torstaista arki-iltaa kotosalla. 

Hasta pronto!


Ansaittua

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Así es la vida

Napero

Kiirettähän se pitää, lomallakin. Onneksi on ns. positiivista kiirettä. Hirveesti kivaa tekemistä ja käyntikohdetta. Tavallaan aikaa on paljon ja tavallaan tosi vähän. Etenkin kun kummipojan reissu tänne kääntyi jo loppusuoralle ja heille tahtoisi näyttää vähän kaikkea. Edes ne valikoidut helmet yltäkylläisestä Andalusian nähtävyyksien aarrearkusta.

Mietin hiljaa mielessäni, että hevospainotteiset jutut säästämme kevääseen, siihen jaksoon kun Perikunnan vanhempi on täällä opiskelijavaihdossa. Sitten käydään Jerezissä katsomassa ratsastustaidetta ja syyntätään Sunshine Tour alusta loppuun, ihan kotikulmilla kun sekin on. Meillä on täällä silloin aivan superhyvä opas AAA-passeineen joten päästään varmasti ottipaikoille katsomaan ja oppimaan.

Kuluneella viikolla pyörähdettiin Rondassa, se on aina yhtä kiva kohde. Meille sattui toinen viikon pilvisistä päivistä ja lämmöt kuin tilauksesta sopivat +24, hyvällä tuulenvireellä tuuletettuina. Ensimmäinen Rondan kierros jolloin en nyykähtänyt ensimmäiseen varjoon huilaamaan.

Pyörähdettiin myös Antennivuorella, Mijas Pueblossa ja Benalmadena Pueblossa. Kivoja paikkoja kaikki, semmoisia kerran kesässä tsekattavia.

Haahka poistuu maisemasta

Talveksi aurinkoa

Palasia muistoksi
Nämä värit
Minä en ikinä väsy tähän värimaailmaan. Siitä niin haluaa tuoda palasen kotiin. Olkoon sitten pikkuruinen jääkaappimagneetti kerrallaan. Torpan tupa säilyy ennallaan perinneväreissä mutta mieli kaipaa tätä kirkasta valoa ja vahvoja ja kuitenkin luonnollisia sävyjä. Onneksi edes kerran vuodessa pääsee tänne väriterapiaan. Tuskin maltan odottaa ensi kevään kukkaloistoa Mijasin kukkuloilla, silloin saa Canuuna laulaa.

Puutarhahommat alkavat olla tältä kesältä pulkassa. Viimeiseksi saksien hampaista sai osumaa Bougainvillea, tuo vauhkona versova hulluyrtti. Kaikki rännin yli pyrkineet versot pätkittiin ja pidettin vanhoja sidontaköysiä ohjemittoina. Kun tuon kasvuenergian saisi suunnattua kaariportin yli, olisi suunta oikea.

Monta metriä sitä hakkuujätettä kertyi ja silti jäi näyttävä ja nätti kasvusto. Olen tuota alapihaa parkkipaikan vierestä mielessäni fiksaillut ja edullisin vaihtoehto olisi viherrakentaminen. Mikäli lupa heltiää, kuokin keväällä muurin reunaan kelpo kaivannon muurimuratille. Sopivin välein laitetaan aidaksi ruukkuja joista voisi kasvaa jotain värikkäämpää. Ja ruukuilla tarkoitan semmoisia oikeasti isoja pyttyjä, niitä tuolla puutarhamyymälöissä kyllä piisaa. Yksi erityisen upea kohde on käyntitoiveissa, Guzmanin puutarha Alhaurin de la Torressa.  Veikkaan että sen käynnin jälkeen on runsaudenpula ideoiden suhteen.

Harvennusleikkaus

Lauantaiana istahdin Perikunnan Vanhemman kanssa kynsistudioon. Puolessa tunnissa loihtivat nätit ranskalaiset manikyyrit kestolakkauksella ja käpälät niin nättinä taas. Hintakaan ei ollut paha, käydään toistekin ennen kotiinlähtöä.

Mukava oli nähdä, että paikan omistava/vastaava (?) mieshenkilö ei tullutkaan vain kassaa laskemaan vaan hoiti itse yhden hieman haasteellisemmaksi osoittautuneen asiakkaan ja päästi tytöt kahville.

Mintissä

Pulu kalassa?
Mijas Pueblo

Että ei tässä vieläkään oloja valitella. Tiedän, että ensi talvena hiki virtaa spinningtyrmässä ja varmaan jotain punttejakin pitäisi liikutella jotta kaikki tämä kertynyt elämänilokilosto saadaan kuivateltua vähemmäksi. Nyt en niitä mieti vaan ihan valtoimenaan vyöryn rantatuoliin, mereen ja rantabaariin. Ja vetelehdin pokkari käpälässä koti-iltoina.

Loma se on maalaisillakin, edes yhden kuukauden verran. Muu aika pidetään maaseutua asuttuna ja kikyssä rimpuillaan sen minkä pienyrittäjän rahkeista riittää.

Tässä vielä iltavenyttelyt parvekkeelta, Rusina on sulava.

Hasta luego!