torstai 6. heinäkuuta 2017

Isommat kuviot

Kukkulat länteen (kuva M.W)

Auringonlasku oli hieno, etenkin tiistaina ja kummipojan kuvaamana. Hirmuisen kiva oli saada Napero ja Tyttöystävä illalliselle tänne mummolamäelle. Aiemmin päivällä sain tuta lämpöhalvauksen äkäisen version, onneksi iltaan mennessä selvisin. Siksi tuolle auringonlaskulle melkein hurrasin.

Kävi nimittäin niin, että kipitin turhan kiivaasti, turhan vähällä nesteytyksellä alas kaupunkiin. Auto piti hakea huolto/katsastuskeikalta pois ja jatkaa matkaa siitä eteenpäin, torin kautta uusiin seikkailuihin. Kun vihdoin pääsin autoon, lähti tunto käsistä ja jaloista eikä hien virtaamiseen auton serlarulla riittänyt. Sitten lähti taju ja kun se palasi, tuli paha elämä. Onneksi oli muovipussi matkassa ja osuin uudellensijoittamaan aamiaiseni. Paha elämä jatkui ja torin sijasta päädyin takaisin kämpille pimennettyyn, viilennettyyn makuuhuoneeseen kylmä rätti otsalla makaamaan. Olin aivan jääkylmä ja valuin kylmää hikeä, sen verran mitä kropasta enää irtosi. Hampaat kalisten ryystin maratoonarigeeliä ja lopulta nukahdinkin hetkeksi.

Kun siitä tokenin, googlettelin lääkitystä ja oireita ja huomasin, että eräs kiistanalainen pilleri dosetissani saattaa altistaa lämpöhalvaukselle. No saattaa ja saattaa, kyllä se sen teki. Olinhan napannut pillerin noin tunti ennen hellehölkälle lähtöä. Tästä pilleristä yritän kovasti jo vieroittautua, entisen pilleri per päivä sijasta otan vain parillisina päivinä ja yritän hilata ottoaikaa aina vaan myöhemmäksi. Seuraava askel on pariton päivä. 

Illalla olo oli hyvä ja saatiin Napero ja Tyttis kyläilemään. Ilta oli kiva ja istuttiin antaumuksella yli puolen yön. 

Aamusta etupihalla jo kalkatti, vanha kunnon Paimen siellä mekasti laumoineen.

Paimenäijä

Katras on pienentynyt vuosi vuodelta, nyt oli ennätyspienellä porukalla liikkeellä. Taitaa ukolla jo ikä painaa, oli nimittäin ennennäkemätön apupoika mukana ja vain kolme koiraa.  Ennen hurttia oli vähintään viisi ja laumakin kolme kertaa isompi. Mukava oli silti seurata aamukahvin aikana tätä näytelmää jossa ensin tuli ukko ja pari päkättiä mäkeä alas. Sitten tuli joku äänekkäämpää kelloa kantava kellokas joukkioineen alas, muutama koira ohjasi. Loppukatras tuli kun joutui ja viimeisenä könysi toinen äijä koirineen.

Kävivät vain kääntymässä tuossa mutkassa ja lähtivät takaisin ylämäkeen. Ennen ovat rynnineet puskista läpi alas kylälle asti ja siitä ties minne. Voihan se olla, että ovat jo aiemmin käyneet syömässä rännin tyhjäksi ja nyt hakivat vain maistiaisia.

No, mekin lähdettiin tyttöporukalla alamäkeen. Iso-J jäi sopottamaan rukouksiaan kun käänsin volkkarin nokan rinteeseen. Naapuri oli sopivasti poistunut tieltä, joten minun ei tarvinnut peruuttaa tuota ränniä alas, sain ajella herraskaisesti nokka edellä. Huomatkaa, että tuolla keskellä näkyvän keltaisen muurin kohdalla pitää kääntyä erittäin jyrkästi vasemmalle, alamäkeen. Semmoinen neulansilmä. Kadun yhteinen kissa, Rusina hiippaili reitillä,  mutta älysi onneksi loikata naapurin portista turvaan. Huomasi kattiparka, että nyt on ihan uusi kuski kadulla. Ja loikkasi turvaan.

Meillä oli suuntana naapurin portin sijasta Marbella.

Antaa mennä kun on alamäki vaan!
Kuolemankurvi
Kohteessa

Ostosparatiisiin, La Canadaan päästiin oikein sukkelasti ja nätisti. Sain parkkipaikan melkein pääoven edestä, suoritus johon välttämättä edes onnekkain Hannu Hanhi ei ekalla kerralla pysty.

Melkoisen reteästi askellettiin sisään ja mieli teki kätellä vartijat, olinhan ylittänyt taas yhden henkisen rajan ja siirtynyt isompiin ympyröihin kun kurvailin ensimmäiset kilometrini Hipsaanian maaperällä. Silloin kun ajelin Napolin ja Rooman ja erityisesti Sorrento-Positano alueen teitä, olin perheetön ja sillä tavoin huoleton, autokaan ei ollut perheen. Nyt oli vähän enemmän suorituspainetta ja vastuu isolla V:llä painaa äiti-ihmisen sydäntä paljon. Kaikki sujui kuitenkin nätisti.

Kun vielä sattui ostohousut jalkaan, sain hoidettua monta 'joskus sitten parempana aikana' -ostosta. 
Perikuntakin sai monta rastia ostoslistoihinsa, joka vuosi järkevämpää hankintaa. Nyt matkaan tarttui lenkkaria ja tennaria ja muuta vuoden aikana tarpeelliseksi tiedettyä asiaa. Kun vielä huomioidaan massiiset alennusmyynnit, voidaan katsoa kierroksen ollen superhyvän.

Tyttöjuttui
Ahkeruuskahvit

Kotiinlähtöä varten kuitattiin rohkaisuryypyksi Ahkeruusakahvit (isävainaan lempisanontoja) ja todettiin, että tähän Amorinoon pitää tulla uudelleen. Niin hyvä kahvi, niin houkuttava jäätelö- ja kakkuvalikoima, varsin järkevään hintaan.

Käytiin vielä kierroksella huonekalukaupassa, melkein kannettiin mukaan ihana lintutuoli. Olisi siellä ollut myös pihakalusteet aurinkopeteineen kaikkineen, mutta eipä nyt lähdetä touhuamaan. Tuoli on kyllä upea.

Kikkailin volkkarin läpi kahden kiivaan liikenneympyrän aina moottoritielle saakka. Pikkuisen kaipasin kytkimen käryssä oman Hopianuoleni mäkilähtöavustajaa mutta kaikesta selvittiin. Näköjään hyvään tottuu ja nöyryyttä ihmisessä ei ole koskaan liikaa. Volkkari ei kuitenkaan sammunut yhteenkään rinteeseen eikä kukaan edes töötännyt meille tai puinut nyrkkiä eikä edes nähty keskisormia. 

Kotimatkan lasettelin jo melkein rutiinilla ja viimeiset neulansilmäjyrkänteetkin tultiin ylös hienosti. Iso-J:llä oli ihmeen kiire autonpesuun, tarkasti kaikki puskurit ja pellit naarmujen varalta. Niitä ei ollut, pisteet ropisivat Armon laariin, ähäkutti.

Rinta kaarella tepastelin loppuillan, nyt vielä viimeiset röyhistelyt ja sitten unille. Huomenna viedään Team Napero Rondaan. 

Hasta pronto!

Melkein...


PeeÄäs:

ja se soi: https://www.youtube.com/watch?v=FwjFIJ6lD9U

Shakira: Me enamor (behind the scenes)




maanantai 3. heinäkuuta 2017

Savotassa

Paineessa

Enpä olisi tätäkään päivää uskonut näkeväni.
Ihan pantiin karjalan likka pystymetsästä harventamaan yhden sitruunapuun kokoinen pihasavotta. Harjoittelin takapihan muurinvälyksen orjantappuralla (riivin ranteet auki, kirjaimellisesti) ja tänään pienillä oksasaksilla varustautuneena lähestyin sitruunapuuta.

En minä siihen muuten olisi kajonnut, mutta hirmuisen täyteen versonut pikkupuu alkoi homehtua sisältä päin. Hedelmät kypsyivät varjossa huonosti ja kukkaterttu peittyi valkeaan 'homeharsoon'. Päättelin, että puun sisäinen ilmastointi on tukossa ja versoja pitää vähentää. Etenkin kun isoin osa näytti olevan pelkkiä 'vesioksia', niitä joutavia versoja joista ei ikäpäivänä heru muuta kuin isoja lehtiä.

Yksi tärkeä tavoite oli raivata puun alunen niin auki, että ruohonleikkurilla pääsisi tuskitta tuikkaamaan ympäri. Naapurikasvina rehottaa hillittömällä kasvulla huonekasvina tuttu rahapuu. Se saa vettä ilmastointilaitteen poistoputkesta ja osansa pihan kastelujärjestelmästäkin. Rahapuuta ilmastoitiin eilen. Sekin oli osittain homeessa sieltä mihin kasteluvesi töhöttää ja mihin läpiveto ei käy. Koska tukossa.




Alkujäykistelyiden jälkeen alkoivat sakset louskuttaa tarmokkaammin ja rohkeammin. Lajittelin hedelmät kahteen läjään, basuraan (biojäte) ja kypsytettäviin. Lopputuloksena oli reilu kymmenen kiloa potentiaalisia limoncellositruunoita likööriä ja kyökkikäyttöä varten, toinen mokoma keskenkasvuisia tai muuten ruppanoita päätyi roskapussin kyydissä biojätteeseen.
Puuhun jäi kypsymään valoon ja tilaan vielä toinen mokoma.

Loppujen lopuksi oli pakko nakata sakset pois ja lopettaa homma kun vielä ehti ja puuhun jäi oksia. En siis vielä aloittanut typistämään Bonsaipuuta.

Tein myös löydön, en tiedä mikä tuo köynnöstävä kasvi on, kukinnon muoto puhuisi passifloran puolesta mutta ne kärsimyskukat jotka meillä on joskus ollut, eivät muistaakseni ole olleet köynnöksiä. Laitan varmaan kyselyn paikalliseen FB-ryhmään ja toivon saavani tunnistusapua. Hassun hedelmänkin oli ryökäle kasvattanut:



Jos joku lukija tietää mikä tämä sydämenmuotoisin lehdin kasvava siro köynnös on, kertokoon oitis. Jätin sen sijoilleen kun en tiennyt mistä yrtistä on kyse. Helppo on nyppiä pois jos ihan riesaksi paljastuu.

Lakaisun ja roskien poisviennin jälkeen olin ihan tyytyväinen. Jos ja kun tein törkeitä leikkausvirheitä, ne varmasti korjaantuvat nopeasti, täällä kaikki kasvaa kiihkeästi ja vahvasti. Eivät ne hedelmät ainakaan tänä kesänä homehdu enempää.

Savotassa tuli lämmin vaikka muuten onkin ollut aika viileää. Tai siis no... viileää ja viileää. Aurinko kyllä toimii ihan hyvin ja lämmittää, mutta joku outo tuulensuunta on tehnyt päivistä varsin raikkaita.

Muilta osin pihahommat alkavat olla tehtynä. Huomenna leikon ruusuja ja kitostelen köynnösruusut aitaan kiinni, toivoisin niiden kasvavan eteen ja ylös, ei alas. Lannoitteet saivat jo tänään.

Hirveen kiva päivä, aamulla viedään auto katsastusta varten laittoon ja sitten ollaankin sormet ja varpaat ristissä. Kummipoika tulee huomenna tänne lomalle ja muutakin mukavaa luvassa, odotettavissa kelpo maanantai.

Hasta luego!