Myrkynkeittäjä.

Otsikosta huolimatta kaikki Torpan kaksi- ja nelijalkaiset voivat oikein hyvin. Piti vain ikuistaa tuo pikkuinen mieliharmi, sillä on ihan omat kuviot. Jostain syystä se on mieltynyt takaeteisen hanskalaatikkoon. Se on hyvä paikka lepuuttaa ja ladata. Etenkin tuo  kissan alla näkyvä beige hevosenhajuinen Rambon lippis on ihan paras unipesä.

Talvella tuo puulaatikko on piukassa lapasia, rukkasia ja myssyjä. JJos Elmo kasvaa tuota vauhtia, pian pitää ajatella out of the box koska välttämättä kohta ei mahdu.

Sunnuntai on minulla ollut perinteinen kanalansiivouspäivä. Toki nukuttiin pitkään, kävin vain siirtämässä hevoset ulos ja kipaisin takaisin petiin.

Puolenpäivän jälkeen ryhdistäydyin ja tarmoa puhkuen ryhdyin etsiskelemään kalkkivellin tekoon tarvittavia elementtejä. Kalkki minulla oli jo valmiiksi hommattu, samoin hieno suola.
Olin googlettanut parhaat kalkkivelliohjeet joten kerrankin olin oikein hyvin valmistautunut, suojalaseja ja hengityssuojainta myöten.

Näillä varustuksilla (oli hanskatkin) ammensin kalkkisäkistä viitisen kiloa kalkkia ämpäriin. Roiskaisin sekaan kourallisen suolaa (antaa maalille kiiltoa ja kestoa, kuulema) ja roikotin ämpärin vesipisteelle. On se kalkki oikeasti aika pöllyävää ja inhottavaa. Hengitysmaskista huolimatta tuntui kurjalta kun se pöllähteli niin pahuksen paljon.

Kymmenisen litraa kaivovettä sekaan ja sitten lientä kirnuamaan. Aika pitkään sai sekoitella kunnes kokkareet liukenivat. Kun velli oli mielestäni sopivasti tasaista, peittelin keitoksen muovilla ja jätin puskan alle tekeytymään.

Huomenna on tarkoitus levittää tuo liemi vanhan kanalan hirsiseiniin ja lattiaan. Toki hirret pitää putsata pölystä ja irtoliasta, niinpä seuraava osoitteeni oli kanala. Koska Iso-J on kaukana Kölnissä, sain mellastaa työkaluvalikoiman äärellä aivan vapaasti. Otin mukaani Ryobin ruuvinvääntimet, hohtimet, leikkurit, sorkkaraudan ja pari muuta sopivaksi arvelemaani astaloa. Yhdelle en nimeä muistanut, olkoon vaikka nipistin. Sillä sai kätevästi irti seinään kiinnitetyt sähköjohdot, tiedäthän ne valkoiset kiinnilyötävät johdonpitimet? Hyvä, minä en tiedä. Siis niiden pidikkeiden virallista nimeä. Ne kuitenkin poistetaan nipistimellä, ok?

Ensin piti tyhjentää eteinen, harjata seinät ja katto ja lattia. Nylkyttää välioven hilseilevää maalia irti ja siivota lattia. Ensimmäisessä kanalaosastossa katsoin parhaimmaksi harjata ensin seinät, vasta sitten ryhdyin irroittamaan orsia ja seinällä olevaa lämpöpatteria. Voi kiesus sitä ruuvien määrää!
Onneksi oli kaksi ruuvinväännintä, toisessa tähtipää, toisessa ristipää. Niillä heiluin kuin revolverisankari ja nakkelin ulos irtisaamiani rakennelmia.

Ja sitä pölyä, sitä riitti.

On tämä yks työmaa

Siirryin tyhjentämään viime talvena rakennettua seinähäkkiä, siihen tarvittiin jo uusia työkaluja. Lasten metallinen hara ja harava ovat ihan parhaat välineet kuivikkeiden kaapimiseen.

Isojen puolella piti irroittaa orsi, sen lukuisat kiinnityspalikat, paskalauta (täynnä sitä ihtiään), seinällä olevat munintapesät ja seinään ruuvattu parvekelaatikko. Avuksi tarvittiin jo sorkkarautaakin. Silti munintapesät jäivät seinään, en käsitä miten ne eivät irtoa ruuvinvääntimellä. Iso-J konsultoi Saksanmaalta jotain torxeista. Pitää siis koittaa erilaisella vääntimen päällä. Käsikäyttöiselläkin meisselillä yritin, turhaan.

Kaksi appelsiinilaatikossa hautovaa Light Sussexia kommentoi touhujani välillä närkästyneesti, välillä ärtyneesti, väliin alistuneesti. Ihan selkeästi ne potpottivat jotain typerä nainen -tyylistä.

Koska Light Sussex kukko ja ainoa ei-hautova kana pyrkivät jo yöpuulle, minun oli jätettävä kamppailuni kesken ja päästettävä linnut nukkumaan.

Siirryin hiomaan kanalan välioven maalipintaa. Sitten totesin, että rustiikkinen voi ihan hyvin olla vähän ruttuisempaa ja vetäisin ensimmäisen kerroksen Ladylike -sävyistä maalia. Ihan hyvältä se ensimmäinen kerroskin jo näytti, katsotaan sitten aamulla miltä se oikeasti näyttää.

Ilta pimeni liian äkkiä ja minulle tuli maalatessa kylmä joten pakkasin Ryobit ja muut arvokkaammat vempeleet pois.

Huomenna on hyvä jatkaa jahka palaudun kaupunkireissulta. Ensin ohjelmassa on toinen osa viime viikolla alkaneesta työhönpaluuprojektista, sitten pitää tehdä hankintareissu Lidliin, siellä on dc-fixiä uusi erä myynnissä huomisesta alkaen. Sitten hopiloikkaa kotiin ja hommiin.

Homma jatkuu vaikkei osaiskaan!

Tähän loppuun vielä muutama kuva eilisillalta. Laitoin syyskuun kunniaksi tuikkuja tulille. Oli kiva istuksia saunan jälkeen tovi pihalla salavan alla ja fiilistellä pimeää iltaa. Syysleimut hehkuvat pimeässä, ovat ne aivan upeita kasveja, kuuluvat suomalaiseen pihaan.