Ostoksilla hiihtelyä

Muutamasta pussista...

Hiihtolomaviikko perjantaissa, maalisuoraa siis jo rynnitään. Naapurikylässä hiihtelevät pyssykkähiihdon maailmancuppia ja sen kyllä näki tänään kaupunkikuvassa ja kaupungin 'kehätiellä'. Ilahduttavan paljon liikennettä ja väkeä, hyvä hyvä. Sääkin suosii, nyt on semmoinen kolme astetta plussalla, päivällä oli enemmän ja aurinkokin näyttäytyi.

Viikolla on hiihdelty vaihtelevissa kuvioissa. Torstaina karautettiin naapurikaupunkiin, Savon synkeään ytimeen. Otettiin oikein pitkänmatkan reissuhiihto.  Alkuverryttelyksi etsittiin yliopistolta eläinlääketieteen laboratorio ja sinne luovutin Aino -jäätelölaatikossa kaksi huolella valikoitua sontanäytettä, hevosilta. Todellista premiumtuotosta. 

Iltapäivällä sähköposti jo kilkutti viestiä, tulokset ovat tulleet. Olivatkin muuten ihmeelliset tulokset, Otolla madonmunia 0/gramma, Ponimiehellä 25/g. Alhainen arvo olisi 250 per gramma. Muitakaan alivuokralaisia hevosilta ei löytynyt ja sonnan pH:kin on selvitetty, tasainen 6,5 molemmilla. Ettäs tiedätte, tarkkaan on jätkät syynätty nyt.

Vaativin osuus oli ison ostoskeskuksen läpiravaaminen useampaan otteeseen. Ikeassa otetiin vain yksi kierros, ei sakkorinkiä. Tarvittiin talliin rehusäilytyslaatikoita. Ne toki saatiin ja muutama muukin tarpeelliseksi tiedetty tavara. 

Rättikauppoja ei juurikaan luuhattu, Perikunta pyörähti kahdessa. Hevostarvikekaupassa tietysti meni tovi ja toinenkin, samoin urheiluparatiisissa.

Hyvillä mielin tankattiin Hopianuolen tankki ja suunnattiin kotia kohti. Kiva oli ajella valoisassa ja hyvässä säässä.

Tänään otettiin kierros paikallisissa rehukaupoissa. Yhdestä kahta ja toisesta yhtä. Ja vielä paria muutakin ovipumppua laulatettiin kunnes auto oli taas lastattu sillä millä pitikin. Otto aloitti nyt bulkkikauden eli massan lisäys on kevään teema. Teema näkyy sekä ruokakupeissa että jumppailuissa. Eikä Ponimieskään osattomaksi jää, nyt tuli väkirehukin ruokavalioon kun työmäärä on kuitenkin jo ihan kohtuullinen ja korvatkin kastuvat useampana päivänä viikossa.

Kirppislöytö

Perikunta on ollut aktiivinen myös nettiostosten puolella, Otolle löytyi tyylikäs, maineikkaan Döbertin valmistama tuliterä otsapanta punaisin kivin huisan halpaan hintaan.

Hirveästi ei ole kyllä muuten hiihdelty, lähinnä notkuttu kotinurkissa. Täällä kun sen ruletin on pyörittävä jouluna ja juhannuksena, lomalla ja arkena. Toki minä kävin kahdessakin tapaamisessa sairaalan mäellä. Toinen oli oikein antoisa, toinen vähän vähemmän. 

Kevät kuulema tulee lämpimänä ja aikaisena, jo ensi viikolla pitäisi olla reilusti plussaa. Maaliskuu maata näytää -sanotaan enkä yhtään pane pahakseni jos näin käy tänäkin vuonna.  Kävin jo kasvihuoneessa fiilistelemässä, siellä oli +20° ja tuoksui jo ihan kasvukaudelle. Nyt en lähde muuten sössimään siemenkylvösten kanssa, ihan sovulla haen topakat taimet ammattilaiselta.

Tottahan kevät tulee kihnuttamalla ja useampi pyrykin varmasti saadaan ennenkuin ollaan oikeasti keväässä. Joka tapauksessa, talvi alkaa olla finaalissaan ja se on aina iloinen asia. Onhan meillä ollut kuitenkin ihan oikea luminen talvikin tässä tammi-helmikuussa. Olisi perin kurjaa jos loskassa ja peilijäällä pitäisi tarpoa.

Puppe näyttää tampanneen kevään riemuissaan myös, kovasti on koivua kierretty ja loikkaloikkaa otettu. Kunhan pysyvät penteleet poissa hedelmäpuista ja vaivalla kasvatetuista puuvartisista jalopuista.

Tässä nämä tärkeimmät tällä kertaa, palaillaan.

Pupen öiset kuviot