perjantai 21. heinäkuuta 2017

Terveisiä taas !

Ilman villasukkia tarkenee

Niin siinä nyt kuitenkin pääsi käymään, että viimeinen viikko on käynnissä. Hieman pelonsekaisin tuntein ja hampaat myötätunnosta kalisten olen tutkinut pitkän aikajakson sääennusteita kotimaahan. Ankealta on näyttänyt ja kuulema tuntunut. Kaverit laittavat kuvia kesän villasukkamuodista ja ylistävät kerrospukeutumista myös kesäkelillä. Voi että.

Tänään poimin kuitenkin uutisvirrasta ilahduttavan tiedon, lämmintä ilmamassaa on luvassa Suomeen ensi viikolla ja hyvällä tuurilla siitä eteenpäinkin. Kyllä se vaan passaa meille. Ja uskoakseni monelle muullekin.

Katsotaan sitten ensi viikolla mikä se tilanne on ja säällehän ei kukaan voi mitään, etenkin jos ei pääse matkustamaan myötäisemmän sään perässä.

Rannalle pääsi torstaina ihan jonottamatta, viime sunnuntainahan meille kävi vakiorannalla niinkin surkeasti, että varapetien varapeditkin olivat varattuina. Oltiin liian myöhään iltapäivällä liikenteessä ja Santa Carmenin pyhien takia siellä olivat kaikki. Siis kaikki. Muillakin hammock -rannoilla oli ylikansoitusta joten jätettiin väliin. Eilen oli kiva, sopivan tuulinen ja lämmin päivä kölliskellä patjalla ja vajuttaa luku-urakkakasaa matalammaksi.

Tein muuten hupaisan löydön vesiostoksilla, rannallakaan ei tarvitse tinkiä tyylistä jos mielii viinitilkkasta. Tuommoinn kuvassa näkyvä pikkuinen muovipikari oli ihan pakko ostaa. Viinikin oli kelvollista ja reilun desin annos pysyi kylmänä juuri sen ajan kun pitikin. Hinta 2,50 € ei tosin houkuta isompaa kattausta rakentelemaan.



Esihistoriallinen vaahtera?

Rannalla tulee aina nälkä joten kun Iso-J haki meidät, piti etsiä ruokapaikka. Muistin kerrankin ravintolasuosituksista jotain ja niinpä parkkeerasimme ahterit Pizza Maestron penkkeihin. Se, että meille tuotiin suomenkieliset ruokalistat ei haitannut sillä tämän paikan pizzoja on kehuttu vuolaasti.

Sijainti on melko ankea, Los Bolichesin aseman portaikon takana, ihan ehtaan lähiökuppilatyyliin. Mutta tuolit olivat miellyttävät istua (ei niitä hemmetin hikisiä muovihökötyksiä) ja pöytä tukeva. Ravintola näytti sisältäkin siistiltä ja viihtyisältä, ei mikään 'suomiräkälä' joita täälläkin valitettavasti on.

Alkupalaeväät lupasivat hyvää ja pöytään kopsahtaneet pizzalautaset poistivat loputkin epäilyt. Hyvää, rapeaa, maukasta ja laadukasta. Ihan kaikkea ei jaksanut syödä, doggybag toimii aina.

Eli kun joskus etsit mukavaa ja mutkatonta ruokapaikkaa tämän rantakylän kulmilta, muista Pizza Maestro. Minkä se mahdollisesti maisemissa häviää, se ruuassa moninkertaisesti hyvittyy. Tarjolla oli kattava valikoima pastaa, fajitasta, alkupaloja ja salaatteja ja oikein kohtuulliseen hintaan.

Toinen kehuttu paikka on La Primavera, pizzat kuulema 11/10 ja bonuksena dressmannmies tarjoilijana. Joutuu ehkä testaamaan.

Ruokaillessa ihmettelin vieressä kasvanutta puuta. Äkkiä kun lehtiä vilkaisi, näytti ihan vaahteralta. Mutta runko oli kyllä jykevä. Kuva ei tietenkään tee oikeutta rungon paksuudelle mutta reilu metri se tyvestä oli. Hassu kasvutapa muutenkin

Ostoslistalle lisätty Välimeren kasviatlas.

Ihana Malaga 
Varjoisat kujat 
Ostoskassi: NYX

Käsväsky eli roikko: El Potro
Yhtenä päivänä piipahdettiin Malagassa. Ensin Plaza Mayorin ostoskeskuksessa vaihtamassa PK:n vanhimman kenkäostos istuvampaan malliin ja sitten vanhaan kunnon Malagaan. Siellä on aina yhtä kiva käydä. Ja aina yhtä kuuma. Vanha kaupunki ei petä ja aina löytyy kivoja kujia ja ruokapaikkoja jossa tankata jotain pientä. Nytkin PK:n nuorempi herkutteli paellalautasella (5,50 €) ja me muut vähintään yhtä hyvin ja kohtuuhinnalla. Bonuksena hilpeä tarjoilijasetä, ketterä kuin kärppä mutta huonomuistinen. Nauroi jo itsekin kun kerta toisensa jälkeen unohti tilaamani juoman.

Kun reissataan useampi viikko ja kuitataan lähes päivittäin neljän hengen ruokailut ulkoruokinnassa, paikan hintatasolla on merkitystä. Laadustakaan ei tarvitse tinkiä, maisemasta ehkä joskus. Ja kieltämättä vieläkin olen henkisesti haavoilla yhdestä liki satasen lounaslaskusta, ruoka ei todellakaan ollut niin fancya kuin tuohon hintaan olisi toivonut.

Nuo kaksi Malaga -sarjan alinta kuvaa kaipaavat vielä selitystä. PK:n vanhin tarvitsi tarvikepakin ja semmoinen löytyikin kosmetiikkaliikkeen valikoimasta. Myyjätytöt miettivät pitkään miten saisivat pakin pakattua ja kas, ratkaisuksi esittivät mustaa jätesäkkiä. Nyt on sekin homma suoritettu mihin ei olisi uskottu ihan heti joutuvamme, marssittu halki Malagan vanhan kaupungin ja El Corte Inglesin herraskaisen alakerran halki parkkihalliin, jätesäkkiä raahaten. Mutta pakki on hieno ja tarpeellinen.

Oman roikkoni bongasin pienen laukkuliikkeen näyteikkunan takanurkasta. Juuri täydellinen, espanjalainen nahkaväsky, -50%. Feliz cumpleanos a me !

Tämän päivän ohjelma ei ole vielä täsmentynyt, liikkeelle lähdetään kunhan Iso-J saa työnsä tehtyä, pyykkikone lopettaa urakkansa ja minä saan pari kuppia kahvia. Täällä on se ainainen kina tummapaahtoisen ja vaaleapaahtoisen kahvin paremmuudesta. Ja vain yksi keitin toistaiseksi.

Tämänkin kasvin saa tunnistaa:
Hasta Pronto!





tiistai 18. heinäkuuta 2017

El Fuego





Melko hirveä näkymä. Mykistyneenä katsottiin aitiopaikalta kuinka tuli riehui vastakkaisen kukkulan takana. Sen verran tiedetiin, että alueella ei muuta olekaan kuin asutusta. Siksipä odotettiin kauhunsekaisin tuntein kaasuräjähdystä ja sitä, että tuli lähtee sähköjohtoihin, täällä kun on paljon molempia, kaasupulloja ja ilmajohtoja. Ja rutikuivaa maastoa. Palokunta tuli tosi hitaasti ja tipottain paikalle koska kaupunki oli tukossa Pyhän Carmenin juhlijoista. 

Palo hiipui kuitenkin ihmeen nopeasti. Ilman räjähdyksiä.

Tietoa asiasta ei herunut mistään,  paitsi sosiaalisen median kautta. Viimeisin tieto on, että lähinnä paloi aitaa ja kasvillisuutta. Joku postasi kuvan jossa terassin pinnat olivat tuhkahippusia täynnä. Meille sitäkään ei lentänyt, ei edes savua, tuuli vei ne toiseen suuntaan.

Joka tapauksessa, tulen tuhovoima on pelottava ja aina se yhtä pahalta näyttää. Onneksi hyvin harvoin joutuu tuommoista todistamaan.



Seuraavana päivänä Iso-J ajelutti sukulaispoikaa ja perhettä smurffikylä Juzcarin kautta Rondaan ja Setenilin luolakaupungin kujille. Minulla oli siivouspäivä. Tippaakaan en kehu mutta oon mä aika jehu, sen verran tiuhaan tahtii heilui rätti ja moppi. Tarvitsin pitkät tikapuut, että yletyin kaikkein korkeimpiin kohteisiin. Anopin posliinipatsaskokoelma säilyi ehjänä. Illalla vielä pesaisin yhden satsin valoverhoja. Seuraavaksi koneeseen päätyvät sivuverhot. Ja pestään ikkunat.

Parhaita siivoustarvikkeita ovat etikka ja Antical -niminen aine. Kalkkinen vesi kun pilkuttaa pinnat ja tekee ällöttäviä kerrostumia vesikalusteisiin. Suomeen lähtee mukana muutama yliveto yleisputsari, semmoisia ei Suomesta saa.

Siivouspäivän päätteeksi treffasin ostoksilla nälkiintyneen Perikunnan kaupungilla ja tuntui ansaitulta istahtaa vakioravintolan pöytään ja antaa Mr. Happyn kantaa eväät esille. Hokastiin uusi libanonilainen ravintola ja se on ehdottomasti testattava vielä ennen lähtöä. Toisaalta olisi hyvä tsekata uutuudet talvikaudella jolloin niillä on talvikauden hinnasto, ei kirpaise mahdollinen pettymys niin pahasti. Keväällähän sitä sitten ehtii tutkia lisää.

Tälle päivälle on jo mahtunut yksi kaupunkikävelyreissu, oltiin ihan kaksisteen Iso-J:n kanssa liikenteessä. Voidaan vaikka vannoa, että nähtiin ruotsalainen näyttelijä Mikael Persbrandt. Instagramin mukaan ukko on kuitenkin ollut ainakin eilen ruotsissa, tiedä hänestä mutta onhan kaksoisolentokin aivan hyvä bongaus. 

Seuraavaksi pitää suunnata volkkarin nokka kohti Malagan Plaza Mayoria, Perikunta tarvitsee vielä koulureppua sun muuta tarviketta. Minulle se on eka ajokerta siihen suuntaan, vähän kuumottaa mutta eiköhän tuosta selviä.

Hasta pronto!

Lepuutan!

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Loppuviikon käänteistä




Yhtenä päivänä otettiin kohteeksi naapurikaupunki Benalmadenan Parque de Paloma, kaikki puhuvat joko Palomaparkista tai lintupuistosta. No ihan sama. Kyseinen alue on kohtuullisen iso, aidattu alue jossa on vapaana kymmeniä/satoja kanoja. Muut linnut tietysti lisäksi. Kunnioitettavan kokoisessa lammikossa uiskenteli kuikkaa ja uiveloa joutsenista sorsiin ja muihin hämäriin hyyppiin. Mukana toki kilppareitakin.

Ainoat aidatut eläimet olivat Malagan vuohet ja aasit.

Pupujakin siellä oli mutta ei ehditty bongaamaan niiden reviiriä. Loppui kunto ja aika. Mielelläni tuolla toisenkin kerran visiteeraan enkä ihmettele yhtään, että monenmoista hölkkääjää viipotti ylä- ja alamäkeen.

Tykkäsin kovasti, kanat saivat elää ihanaa vapaan kanan elämää, papukaijat mekastivat puissa mutta kuitenkin ilmapiiri oli hurjan rauhallinen. Merkillepantavaa oli siisteys. Kukaan ei viskonut roskiaan maahan, ainoat roskat olivat satunnaiset patonginmurut joita nokkiinsa napsivat sorsat ja pulut sulaassa sovussa kanojen kanssa. Ainoa lintuja jahdannut, huonosti käyttätynyt lapsi oli suomalainen.

Päättelin opastauluista, että puistossa esiteltiin erityisesti andalusialaista linnustoa ja eläimistöä, kasveja unohtamatta. Opastaulut ja kyltit kertoivat nimet latinaksi/espanjaksi/englanniksi.

Tällä käynnillä en löytänyt kanalintujen rodun nimeä, mutta villi veikkaus on, että kyseessä on andalausialainen maatiaiskana. Enimmäkseen nähtiin kukkoja, kanat ja tiput lymysivät tiuhassa puksipuupensaikossa.




Tämä on kuulema suosittu piknik -kohde eikä ihme. Paikka oli osittain kunnostuksessa, monet ravintolat ja palvelut olivat kiinni ja vessaa sai todella etsiä.

Perjantaina ajelin Perikunnan kanssa uudemman kerran Marbellaan. Homma alkoi sujua jo rutiinilla, seuraava ajokohde olisi varmaankin Malagan laitakaupunki, etenkin lentokentän liepeillä on monta kiinnostavaa kohdetta joihin minäkin osun autolla varsin tuskatta.

Vähän kuumotti kikkailla autoa ulos parkkiruudusta kun lähin mahdollinen törmäyskohde oli jättiläismäisen Bentleyn nokka. En törmännyt, en edes hipaissut. Mutta Marbellassa kaikki on pikkuisen hienompaa.

Perjantai-iltana jätettiin Perikunnan vanhin potemaan lievää ilmastionnista johtuvaa flunssaa kotiin, nuorempi jäi seuraneidiksi. Me lähdettiin moikkaamaan Iso-J:n sukulaispojan perhettä. He tekivät lyhyen, toukokuulta elokuulle kestävän irtioton kotimaasta ja tulivat tänne. Käytiin yhdessä syömässä  mukavaksi osoittautuneessa brittipaikassa, angushärkäburgeria on todella lyhytnäköistä katsoa nokkaansa pitkin. Se on nimittäin aivan mahdottoman hyvää. Palvelu mutkattoman mukavaa ja kaikki ovat kaikille darling. Iso-J sai lempinimen young man. Absolutely fabulous1

Paikan emäntä Pam on oikeasti ja aidosti sydämellinen ihminen ja britit suopeita suomalaisille, formulakuskit ja tennistä mätkivä Kontinen ovat kova sana sielläkin. Meillä oli mukana kymmenkuinen pikkuneiti Minttu joka hurmasi melkein hampaattomalla hymyllään brittieläkeläiset mennen tullen.








Lauantai-iltana tavattiin toinen tuttava/ystäväpariskunta oman kaupungin satamassa. Samalla löydettiin ns. varman saannin parkkipaikka.

Mukavan illallisen jälkeen oli kiva tulla kotiin ja nyt tässä on vaan notkuttu. Ei puutu edes lauantaisaunaa, riittää kun avaa ovet.

Jännästi sitä tottuu tähän lämpöön. Siinä missä viikkoturistit viilettävät shortseissaan, minä hiihtelen farkuissa ja kaupoissa karttelen kylmätuotekäytäviä koska sinne oikeasti paleltuu.

Huomenna olisi kuitenkin meininki lähteä rantaan, laajennetaan rantareviiriä pohjoisemmaksi. Parin kilometrin päässä Torreblancan ja Carvajalin (karvahali) kieppeillä on mukavan näköisiä rantoja ja chiringuitoja (rantaravintoloita) ilman isoja hotellikomplekseja. Siellä on lähinnä paikallisasutusta ja apartomentoksia jossa asuu enimmäkseen sisämaan helteitä paenneita espanjalaisia. Poissa ovat porsaanpunaiset britit ja skandit.

Illalla saadaan grillausvieraita ja kenties ehdin tapaamaan entistä duunikaveriakin, hän on perheineen täällä sukelluslomalla. Olisi kiva saada vinkkejä kirkkaista snorklausvesistä. Paineilmalaitteita tuskin enää selkääni nostan.

Täällä kaikki kivasti ja hyvin. Loma jatkuu ja sillä mennään. Loppuun vielä muutama räksä.


















torstai 13. heinäkuuta 2017

Kesäkeitolla



Perinteinen Puerto Banuksen rantakävely on tehty, tarjottiin Naperoille vähän silmäkarkkia upeiden autojen ja jahtien muodossa eikä kauppojenkaan tarjontaa voi laimeaksi moittia. Puerto Banus on rikkaiden hiekkalaatikko ja me tavikset poistumme sieltä takaisin tavalliseen elämäämme. Ihan hyvä näin.

Mukava oli kuitenkin istahtaa jo tutuksi tulleen Astral Cocktail Bar -laivan penkeille ja nautiskella kesän ökyimmät drinkit. Tarjolla olisi ollut 28 €:n alkoholittomia drinkkejä ja mm. kolmelle hengelle rakennettu yhteismalja, hintaa hitua vaille satanen per pytty. Semmoisia ryystäneellä porukalla näytti ja kuului olevan todella hauskaa, maljan pohjalla piileskelleellä rommipohjalla saattoi olla jotain vaikutusta asiaan.

Meidän tiimin väkevin anti tuli minulle, kuvassa näkyvän Blanco di veranon muodossa. Valkoviiniä pitkänä. Nuoriso tilasi pöydän näyttävimmät juomat, niistä ei hedelmiä puuttunut ja makukin oli kuulema taivaallinen, arvostan sitä, että alkoholittomat drinkit olivat todella hienoja ja huolella rakennettuja.

Mukava kesäperinne jatkui eikä päivässä ollut muutenkaan moittimista.
Tepasteltiin tovi Puerto Banuksen käsityöläismarkkinoilla. Kivaa ja kaunista, kekseliästä ja piirun verran fiinimpää. Tuolla ei piraattiroinaa myydä.

Elämä jatkuu, eilen saateltiin Naperot yölennolle ja kotia kohti. Tänään vuorossa uusia juttuja ja varmaan ihan tavallista torstaista arki-iltaa kotosalla. 

Hasta pronto!


Ansaittua

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Así es la vida

Napero

Kiirettähän se pitää, lomallakin. Onneksi on ns. positiivista kiirettä. Hirveesti kivaa tekemistä ja käyntikohdetta. Tavallaan aikaa on paljon ja tavallaan tosi vähän. Etenkin kun kummipojan reissu tänne kääntyi jo loppusuoralle ja heille tahtoisi näyttää vähän kaikkea. Edes ne valikoidut helmet yltäkylläisestä Andalusian nähtävyyksien aarrearkusta.

Mietin hiljaa mielessäni, että hevospainotteiset jutut säästämme kevääseen, siihen jaksoon kun Perikunnan vanhempi on täällä opiskelijavaihdossa. Sitten käydään Jerezissä katsomassa ratsastustaidetta ja syyntätään Sunshine Tour alusta loppuun, ihan kotikulmilla kun sekin on. Meillä on täällä silloin aivan superhyvä opas AAA-passeineen joten päästään varmasti ottipaikoille katsomaan ja oppimaan.

Kuluneella viikolla pyörähdettiin Rondassa, se on aina yhtä kiva kohde. Meille sattui toinen viikon pilvisistä päivistä ja lämmöt kuin tilauksesta sopivat +24, hyvällä tuulenvireellä tuuletettuina. Ensimmäinen Rondan kierros jolloin en nyykähtänyt ensimmäiseen varjoon huilaamaan.

Pyörähdettiin myös Antennivuorella, Mijas Pueblossa ja Benalmadena Pueblossa. Kivoja paikkoja kaikki, semmoisia kerran kesässä tsekattavia.

Haahka poistuu maisemasta

Talveksi aurinkoa

Palasia muistoksi
Nämä värit
Minä en ikinä väsy tähän värimaailmaan. Siitä niin haluaa tuoda palasen kotiin. Olkoon sitten pikkuruinen jääkaappimagneetti kerrallaan. Torpan tupa säilyy ennallaan perinneväreissä mutta mieli kaipaa tätä kirkasta valoa ja vahvoja ja kuitenkin luonnollisia sävyjä. Onneksi edes kerran vuodessa pääsee tänne väriterapiaan. Tuskin maltan odottaa ensi kevään kukkaloistoa Mijasin kukkuloilla, silloin saa Canuuna laulaa.

Puutarhahommat alkavat olla tältä kesältä pulkassa. Viimeiseksi saksien hampaista sai osumaa Bougainvillea, tuo vauhkona versova hulluyrtti. Kaikki rännin yli pyrkineet versot pätkittiin ja pidettin vanhoja sidontaköysiä ohjemittoina. Kun tuon kasvuenergian saisi suunnattua kaariportin yli, olisi suunta oikea.

Monta metriä sitä hakkuujätettä kertyi ja silti jäi näyttävä ja nätti kasvusto. Olen tuota alapihaa parkkipaikan vierestä mielessäni fiksaillut ja edullisin vaihtoehto olisi viherrakentaminen. Mikäli lupa heltiää, kuokin keväällä muurin reunaan kelpo kaivannon muurimuratille. Sopivin välein laitetaan aidaksi ruukkuja joista voisi kasvaa jotain värikkäämpää. Ja ruukuilla tarkoitan semmoisia oikeasti isoja pyttyjä, niitä tuolla puutarhamyymälöissä kyllä piisaa. Yksi erityisen upea kohde on käyntitoiveissa, Guzmanin puutarha Alhaurin de la Torressa.  Veikkaan että sen käynnin jälkeen on runsaudenpula ideoiden suhteen.

Harvennusleikkaus

Lauantaiana istahdin Perikunnan Vanhemman kanssa kynsistudioon. Puolessa tunnissa loihtivat nätit ranskalaiset manikyyrit kestolakkauksella ja käpälät niin nättinä taas. Hintakaan ei ollut paha, käydään toistekin ennen kotiinlähtöä.

Mukava oli nähdä, että paikan omistava/vastaava (?) mieshenkilö ei tullutkaan vain kassaa laskemaan vaan hoiti itse yhden hieman haasteellisemmaksi osoittautuneen asiakkaan ja päästi tytöt kahville.

Mintissä

Pulu kalassa?
Mijas Pueblo

Että ei tässä vieläkään oloja valitella. Tiedän, että ensi talvena hiki virtaa spinningtyrmässä ja varmaan jotain punttejakin pitäisi liikutella jotta kaikki tämä kertynyt elämänilokilosto saadaan kuivateltua vähemmäksi. Nyt en niitä mieti vaan ihan valtoimenaan vyöryn rantatuoliin, mereen ja rantabaariin. Ja vetelehdin pokkari käpälässä koti-iltoina.

Loma se on maalaisillakin, edes yhden kuukauden verran. Muu aika pidetään maaseutua asuttuna ja kikyssä rimpuillaan sen minkä pienyrittäjän rahkeista riittää.

Tässä vielä iltavenyttelyt parvekkeelta, Rusina on sulava.

Hasta luego!