sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Neljäs adventti, hellurei!

Siihen rojahti

Joulu hölkkää kohti maalia, taitaa ryöstäytyä kohta maalilaukalle mokoma.
Lauantai meni kotihommia värkätessä, toki käytiin palauttamassa yksi sovitussatula ja hypistelemässä seuraavia soviteltavia.

Piipahdin kaupungin parhaan palvelun kukkakaupassa ja se keikka kannatti! Ensinnäkin, pihaan kaartaessani kyltti kertoi, että lauantaisin on auki kl 13 saakka. No kellohan oli jo 13.46 joten vähän epäillen kokeilin puljun ovea, aukeni se. Isäntä hääräsi tiskin takana ja kun kysyin aukiolosta, hän hymyillen totesi, että aukioloajat ovat viitteellisiä. Niin sitä pitää.

Ihan vaan muutamaa täydennysyksilöä hyasinttivarastooni olin tarjoushaukkana hakemassa. Sehän meni ihan klassisesti. Mukaan lähti superedullinen jouluruusu joku erikoisempi sypressi sen kaveriksi, tulppaanipuntti, niitä söpöjä hyasintin tupsukoita ja iso pussillinen rahkasammalta.

Kotona värkättiin muutama 'istutus'. Sammalta käytettiin Esikoisen kanssa reilusti kun sitä kerrankin oli. Minulla on jotain vanhoja liemikulhoja ja muita pyttyjä joissa törröttää nyt muutamia hyasintteja ja ainoa 'koriste' on vihreänkirjava rahkasammal. Minusta ihan mahdottoman tyylikäs ja kivannäköinen laitos, jokainen toki erilainen. Muutamassa sylinterinmuotoisessa ikealaisessa kirkkaassa lasiastiassa on nauhakoriste pytyn ympärillä. Muuta ei tarvitsekaan.

Niin että pisteet taas kerran Kellokukkaan, ystävällistä ja hyväntuulista kaupantekoa. Kiitos taas.

Ryllikkä pitää olla, mieluummin monta!

Sitten kun joulukukat saatiin kutakuinkin kondikseen, vaihdettiin vähän tekstiilejä. Tuvan sohvaan muutamaksi viikoksi punainen peitekangas, punaiset hevoskuosiset kaitaliinat tuvan pöytään ja punaiset koontipannat tuvan verhoihin. Enempää ei tarvita. Joulu on muutenkin niin yltäkylläistä värien ilotulitusta.

Tänään Iso-J hakee joulukuuset ja toivottavasti muistaa tuoda hevosille havuja. Kahlattiin eilen Esikoisen kanssa naapurin pajukkoon ja sahattiin iso paju katkipoikki. Nyt se rojottaa jo kertaalleen huolella inventoituna hevosten tarhassa virikeleluna. Havuja ei omista kuusista katkota eikä naapurin metsästä pöllitä, joten hevoset saavat vasta joulun jälkeen kuusensa. Kuusimiehellä on onneksi aina havuja liikana ja mielellään antaa ne jatkokäyttöön, kun vaan muistaisi kysyä.

Iltapäivällä on ratsastustunti ja kaupungissa yhdet glögit. Sitten onkin hyvä jatkaa kotona jouluhommeleita.

Leppoisaa adventtisunnuntaita!






4 kommenttia:

  1. Jahas - pitäisköhän tosiaan kaivella joululiinat esille. Ajattelin tekaista parit havukranssit, niihin materiaali onkin jo sulamassa. Jollain pienellä haluaa ihania ihmisiä muistaa Joulun hengessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnellinen joka saa sinulta havukranssin, ihana lahja.
      Enpä muista milloin minulla olisi ollut aitoja havukransseja. Espoossa joskus ostin niitä myyjäisistä viimeksi.

      Meillä on nyt tallissakin havuja. Ja joulukuuset sulamassa. Aromeista ilma sakeana.

      Kynttilät ja kukat (ja havut) tekevät joulua jo paljon.

      Poista
  2. Rauhaisaa sunnuntain loppua sekä mutkatonta ensi viikkoa. Joulukoristeita mulla ei ole mutta kuusi on, tosin sekin sellainen hyvin pieni ruukussa oleva ja muutamalla "perinteisellä" ledillä varustettu, minä kun en niistä värillisistä oikein perusta.
    Koiruuksille ja koko Torpan väelle terkkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on joskus ollut semmoinen metrin korkuinen sypressi joulukuusen virkaa toimittamassa, hyvin piisasi sekin. Ei se määrä...

      Koiruudet kytistävät joulutorttuja, Peetu vain joutui dieetille kun setämaha ei ole kovaa valuuttaa tammikuun näyttelyssä. Ainoa herkku jonka saa, on hammashoitopuruluu. Leffe ei ole dieetillä, paitsi on solidaarisuudesta tiukalla vahdinnalla hänkin. Ankea joulu koirilla. Ehkä saavat kalkkunasta pienet kökkäreet.

      Helpompaa viikkoa sinullekin.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com