maanantai 13. tammikuuta 2014

Äkkiä, pikaisesti


Onnea vaan uudelle viikolle, täältä tullaan jo melkein entisellä höngällä. Pikkuisen vielä käsijarru päällä, mutta kyllä tästä vielä noustaan.

Kikkailin jo kalenterinkin ajan tasalle, vain yksi päällekkäisbuukkaus täytyy junailla pois. Lisäksi oma kampaaja-aika on jo keskiviikkoaamuna. Nyt kun homma pyörii niin, että kaikkea ei tarvitse sälyttää Iso-J:n harteille, homma myös helpottuu.

Enää tarvitsee käyttää oma kiesi tankilla ja näyttää sille vähän lämmitysterapiaa.

Töttistamma pääsi eilen töihin. Työmoraali oli aluksi ihan ala-arvoinen, mutta kummasti se siitä koheni. Naapurin Minna kävi ravailemassa omalla pihatielläänkin ja Töttiksen maailma avartui taas paljon. Eteläpellollakin on nyt kurvailtu ja metsäpolkua taivallettu. Poni Sörsselssonia harmitti ihan mahdottomasti jäädä yksin tarhaan ja katsella tamman loittonevaa hahmoa.

Se reppana hirnui tamman perään pari epätoivoista epistäääääääh -huutoa, mutta totesi, että heinäkasalla ei ole ruuhkaa ja keskittyi olennaiseen. Hieno homma, että arkea hieman hankaloittanut hevosten läheisriippuvaisuus on selätetty.

Illalla sain taluttaa talliin oikein tyytyväisen hevosen, semmoisen tehneen oloisen. Eikä ponikaan muistanut pahalla.

Hevosaitaus on nyt uudelleenlangoitettu ja akku koteloitu niin, että pärjätään.  Enää se poninroisto ei twerkkaa itseään vapauteen mistään kohtaa. Tai jos tekee niin villahousut käryää siinä savotassa.

Päätimme myös tehdä huomattavan panostuksen tulevaisuuteen ja hankkia Perillisille ratsastuksessa yksityisopetusta. Jos se vaatii Kiteelle asti ajon, niin sitten se vaatii. Olkoot kevätkauden teho-opissa ja hoitakoot siinä sivulla omien kanssa hankihumputtelua. Pistäkää peukut pystyyn että a) kemiat open kanssa sujuvat b) saadaan pari kuukausittaista yksityistuntia soviteltua arki-iltojen aikatauluihin.

Päivän ohjelman highlight on uuden hopeaisen silkkitipun haku. Niitä tuleekin vain yksi, sillä toinen meille alustavasti varattu onkin mitä ilmeisimmin kukko. Oma Hattarapää hautoo kuutta munaa, saa nähdä mitä örkkejä niistä kuorituu, vielä reilu viikko taitaa olla haudontaa jäljellä.

Tämä tästä näin tällä kertaa, nyt siirryn IT-hommiin Äitikullan puolelle, hän ei löydä (taaskaan) tietään Facebookiin.

Pidä pipo päässä, missä lienetkin. Se on talvi nyt.








6 kommenttia:

  1. Voihh muistuu mieliin oma ratsastukseni silloin lapsena,kun naapurin tytön kans käytiin aina sunnuntaisin ratsastelemassa,minä ku oon heppahullu,ollunna pienen ikäni,kotona ol 4 heppaa,tykkääään ♥..

    VastaaPoista
  2. Koitas nyt vaan pidelläsitä käsijarrua hetken aikaa ettei vilkkuvalot välähtele Torpan pihassa!
    Tiedän että se on sun luonteellesi vaikeaa kun nainen on virtaa täynnä mutta silti, terveys on se tärkein juttu ja myös perillisille toivotan kaikkea hyvää niin opettajan kuin ratsastustuntien suhteen. Terkut koiruuksille ja koko orkesterille!

    Hyvää ja rauhallista viikkoa. Painoarvo sanalla rauhallista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä on otettu sairauslomasta irti kaikki mitä se näissä oloissa on mahdollista. Vatsanahkassa kyllä vihlaisee jos tekee enemmän kuin on soveliasta. Kipu on hyvä mittari.

      Poista
  3. Minun eilen rustaama viesti hävisi näköjään matkalla bittitaivaaseen. Sellaista joskus sattuu - yleensä juuri silloin kun ei ole ottanut hiireen tekstiä talteen...

    Pakasta pitelee -15 asteen tietämillä ja seitsemän seinähullua kissaa pirtissä olisi juutuupivideon väärti * silmiä pyörittelevä hymiö * Ulos katit eivät nyt oikein halua, joten kaikki pöhköenergia on käytössä neljän seinän sisällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, joskus käy niin.. tylsää.

      Seitsemän seinähullua kissaa samassa tuvassa on kyllä niin hirveä pelkällä ajatustasolla, etten välttämättä halua kokea perskohtaisesti.
      Pakkanen sekoittaa killien päät. Ja vielä täysikuukin, voi sitä rallia! Koeta pyydystää joku kuvaan.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com