perjantai 1. helmikuuta 2013

Helmikuun ensimmäinen


Kyllä vaan, rakkaat naispuoliset lukijani. Kuukausi on vaihtunut ja minulla on tilaisuus, velvollisuus ja ilo esitellä kuukauden Kilpisoturi.

Miespuoliset lukijani (kaikki kolme?), huomaavaisena ja ehtoisana emäntänä ajattelin teitäkin ja järjestin teille ihan omaa aktiviteettia siksi aikaa kun me hiljennymme ihmiskehon upeuden äärelle. Runoutta lihaksissa, runoili jo 80-luvun lopussa Jaana Rinne, tuo sanoittaja Luojan armosta.

Ja nyt, hyvät herrat, voitte siirtyä tähän testiin:


Kerron tuolla muutaman kuvan päässä, mikä minun oikea ammattini pitäisi olla. Valittaen on todettava, että todella suuri harmini määrä on, kun en tälle oivalliselle ideaaliuralleni aikanaan päässyt, maamme lainsäädäntö oli silloin sangen vanhakantainen. Minulla olisi niin paljon annettavaa isänmaallemme. Nyt on vain tämä vähäinen blogi. Enkä veronmaksajanakaan ole häävi.


Päivä on ollut kiireinen, as usual.
Heti aamusta riensin kaupunkikeikalle ja itsekin yllätyin kun löysin itseni, arvannette kyllä mistä.
Tietotekniikka, tuo ihmisen luoma hirviö, teki taas kerran ilkityön. Minun treeniohjelmani elää omaa elämäänsä muistitikulla jonka tungen kulloinkin vuorossa olevan härvelin holetsekkiin. Härvelin näyttötaulu kertoo paljonko sarjoja, minkä verran kiloja, montako toistoa jne.

Käytössäni on harmaa ja hiljainen, mutta tappavan tehokas personal trainer, TGS Key. Passar bra. En kyllä kestäisi hetkeäkään siinä vieressä otsasuoni pullistellen meuhkaavaa könsikästä: jaksaa jaksaa, vielä menee, menee, menee. Ja sitten multa menisi hermo ja tipauttaisin kymppikilon kiekon jäpikän varpaille.

Vaan tänään ei ollut tikulla mitään dataa. Ihan piti ulkomuistista vedellä sarjat läpi. Koska olen perin sinnikäs ihminen, korvasin muistini puutteet tekemällä jokaisella härvelillä yhden ylimääräisen toistosarjan. Eli jos muistin vastuspainot alakanttiin, korvasin sen ylimääräisellä sarjalla. Loogista, rakas Watson. Nyt jo tiedän katuvani vatsarutistusten määrää, huomenna ei paljon uskalla nauraa. Ei pysty.

Seuraava kaupunkikeikka sujuikin autojonossa madellen. Kutostiellä on tänään pelti rytissyt urakalla ja yhden tämmöisen rytäkän takia matelimme kaupunkia kohden hitaasti, voi miten hitaasti. Aivan hermoja kiristi se hitaus. Mutta onnettomuuspaikan raivaustyöt vievät aikansa. Oli aikaa ajatella omaa ajotapaansa ja ainakin hetkeksi havahduin ajorutiineistani. Tuttua tietä sitä posottaa aina samalla tyylillä. Ja sitten sää yllättää autoilijan -otsikot kertovat kuinka siinä sitten kävikään.

Vähitellen ilta alkaa olla siinä vaiheessa, että voin vaihtaa farkut verkkarihousuun ja keskittyä olemaan laiska ja joutilas. Se siunattu tila.

Mitään tipatonta tammikuuta en viettänyt,  mutta ihan vaan helmikuun kunniaksi ja tammikuun tappioksi tirautin iltapihvin seuraksi jokusen sormenleveyden verran valkoviiniä. Semmoista vähäsokerista eli dieettiviiniä.

Viikonlopun to do -lista on kimurantti. Huomisen täytekakun ja suolaisten tarjottavien loihdinnan välissä pitäisi irtaantua moneen suuntaan. Ja olla kotona viideltä jolloin tulee kakutettavia. Ja tallissa seitsemältä. Ja sitten juoksemaan ja saunaan. Minä en suoraan sanoen tiedä mihin väliin sen kissanpentukeikan tungen, menee vääjäämättä sunnuntaiaamun hommiksi.

Ja nyt, rakkaat lukijani, saanko esitellä, kuukauden Kilpisoturi Antti Halonen!!!



PeeÄäs: se ammatti... onko se kenellekään yllätys. Upseerihan se! Kakkostilalla oli jotain maisema-arkkitehti -osaston hommaa. Muita en muista koska tuo ykkösvaihtoehto on itsessään niin veret seisauttava. Hieno testi.

16 kommenttia:

  1. Mää ensin hiljennyn Kilpisoturin runouden pariin mutta otan sitten tämän uroille tarkoitetun vaihtoehdonkin ja siirryn ammatinvalintatestiin :)

    VastaaPoista
  2. Helvata !!! Miten mä saatoin unohtaa nämä kilpisoturit ?!!? Mulla on selkeesti ollut työntäyteinen kuukausi... Ja mä tunnen yhden Antti Halosen. Ei kyllä oo just toi, mutta ihan söpö hänkin. ;)

    Mut kyllä mä tällä taas tänä iltana TM:ää vien kuin pässiä narussa.... *viheltelee mennessään*

    VastaaPoista
  3. Katsoin kuvia asiaankuuluvalla hartaudella. Olen täällä toistakertaa sitten sivujen julkaisun. Oikeastaan, minä pidän sellaisista vähän runoilija-tutkijatyypeistä, mutta tämäkin käy.

    Minulle on ihan virallisesti tehty ammatinvalintatestejä. Kärkikolmikossa oli professori ja upseeri. Lempinimeni on vääpeli, noin kotioloissa.

    Testi antoi hurjan määrän ammattaja, mukaanlukien taiteilija ja kirjailija (no ei ikuna) ja sikalanhoitaja ja kalanviljelijä (miksei). En olisi sopinut sosiaalityöntekijäksi tai sairaaanhoitajaksi. Totta tuo. OP

    VastaaPoista
  4. Ah kiitos Toveri Hirnakka! Fokusointisi ja asian taiteellinen esillepano oli erittäin asiokasta! Silmä lepää.. lepää todellakin. Nam!

    Käväisin kevennyksenä tekemässä testin...kalatalousneuvoja tuli ekana, sitten metsätalousinsinööri, agronomi, agrologi tai arkeologi. Just.... maata myöten tai sen alle mennään. Ei sitten sinne päinkään. Mutta hauska.

    Uppoan jälleen syvään suohon nikamien maailmassa. Täällä luurangot kolisee!

    VastaaPoista
  5. *pyyhkii kuolaa suupielestä*
    Ja kiitos muistutuksesta, kävinkin heti toettuani kääntämässä omasta karvalehmäkalenteristani uuden kuukauden esille. :)
    Juu, meillä keikkuu keittiön seinällä jo ties kuinka monetta vuotta Skotlannista hankittu Highland cows -kalenteri. Ne on ihquja sekä kuvassa että livenä!

    Pitänee käydä tekemässä moinen testi. Mutta helppo on kuvitella, että olisit ollut loistava upseeri!

    Tsemppiä huomisiin kurvailuihin, toivottavasti ehdit kaiken. Ja muista varovaisuus, pääkallokeli taitaa olla joka puolella.

    VastaaPoista
  6. Ihania olette :D
    Minulle on tehty aikoinaan jokunen testi, siellä oli kärkijoukoissa kouluttaja, luennoitsija ja joku ohjaaja. Harmi, ettei sotilasura kohdallani käynyt toteen, olisin ollut aika haukkana Linnanjuhlissa kärkkymässä urheilijanuorukaisia.

    Leppoisaa illanjatkoa, inspiroitukaa ja iloitkaa, ihmiskeho on kaunis.

    VastaaPoista
  7. Mä luulen, että se testi testaa kalataloustoiminnan pussiin, kun meitä kalatalousneuvojia on täällä B-staniassa enemmänkin. Mä kuolen todennäköisesti nauruun, mutta syyttäkää Hirnakkaa. :D :D

    VastaaPoista
  8. Voihan fisu! Sinäkin Nollis!

    Ja oikeasti - minulla on niin vankka armeijatausta, että vieläkin vedän sulkeiset vanhalta muistilta. Ja KYLLÄ - minä olen vetänyt oikeasti sulkeisia Hiukkavaaran kasarmilla. Kapiaiset ei uskoneet, että pystyn siihen joten näytettävä oli. Se olis varmaan mennyt simputuksen piikkiin, mutta kyllä alokkaille piti karjaista monta kertaa, että hymy PERSEESEEN! Vähintääkin riittävä määrä perkeleitä vilisi käskytyksessä. Sangen ytimekkäästi.

    Kyllä - olen upseerin tytär ja eksyin töihin joskus pariksi vuodeksi armeijaan. Esikunnassa tuli heitettyä läppää, josta joutui vastaamaan. Kunnialla. Perkele! Ja ampumaradalla peittosin kantahenkilökunnan. Sain porttikiellon, kun muistivat ettei siviileitä saa päästää radalle. Mitä pyysivät neitoa "kokeilemaan" aseita. Pah - eivät tienneet, että kyllä minä aseita käsittelen...

    Memories...

    VastaaPoista
  9. Se on aina yhtä ilahduttavaa nähdä naisten riemastuvan yhdestä kuvasta noin paljon!
    Mikä on kuitenkin oikein sillä tässä kurjassa ja kapisessa maailmassa kun on niin vähän noita ilonaiheita, vilpittömästi suon teille tuon pahvisen lätkän palvomisen siihen liittyvine riemun kiljahduksineeen ;D
    Kopsasin omien ammattieni top tusinan ja heti ykkösenä oleva maisema-arkkitehti meni oikein sillä se kuvastaa isojen visioiden ryydittämää Napoleon-tautiani parhaimmillaan. Ehkäpä tuo numero kolmonen on kuitenkin eniten lähimpänä, tosin eivät palikat eikä enää tuo ikä taida riittää ihan mesun papereihin joten tällä työtä tekevällä (siis fyysistä) puolella on jatkettava.
    Kiitos kuitenkin viihdyttävästä kartoituksesta ja päivän tekstistä epäjumalan kuvineen kaikkineen ;D
    Torppalaisille terkkuja!

    maisema-arkkitehti
    metsätalousinsinööri
    rakennusmestari
    agronomi
    kalatalousneuvoja
    agrologi
    arkeologi
    insinööri
    metsänhoitaja
    arkkitehti
    terveystarkastaja
    upseeri

    VastaaPoista
  10. Huolestuttavaa.... meillä on Pepponen kanssa melkoisen sama lista. Oli se upseerikin siellä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikäs siinä nyt niin huolestuttaa? Voin aivan helposti kuvitella meidän seisovan pelkät rähinäremmit yllämme tarkastamassa joukkojamme ;D

      Poista
  11. Mulle ei tee yhtään vaikeaa kuvitella Titaa äkseeräämässä. Mutta aika raukkis veto oli kyllä toi siviilien alueellepääsyn estäminen. Jätkät oli vaan kateellisia. Mullekin on joskus käynyt niin.

    Tai noh, se on pitkä tarina mutta ihan selkeästi paikallaolleita potutti kun ekoissa haulikkoammunnoissani tanssitin kanisteria pitempään kuin yksikään muu. Ja reukulla ammuin kaikki kudit kämmenen kokoiselle alalle. Kylmiltään. Kundit sentään ampuu ns. työkseen.

    Haulikkoon olivat panneet mitälie susiluoteja, jälkipotkaisujen mustelmat koristivat olkaani viikkotolkulla.
    Joo, ei herunut kisakutsuja sen reissun jälkeen. Nykyisin ammun ritsalla harakoita.

    Kiva kävijäryntäys oli tilastoissa, tämä olikin SE päivä kuukaudesta kun täältä herutellaan :D

    VastaaPoista
  12. Juu ei kiirettä seuraavaan postaukseen. Vanhan naisen silmä NIIN lepää tuossa ekan kuvan fokusoinnissa. Viivytellen... sitten tajuntaa ja kuvaa laajentaen vähitellen.

    Jousi on tavallaan seksikäs väline. Esikoinen harrastaa sitä, ehkä minäkin joskus kokeilen. Oikeasti ihan ZEN luokan keskittymistä vaativaa hommaaa - täydellistä kehon ja silmän välistä koordinaatiota. Jousta jännittävä ihminen on keskittymisen keskiössä. Ihailtavaa kerrassaan. Tosin meidän jousiammuntaporukka on miehiä +60 ikäluokassa. Niistä ei irtoa tuommoista mielihyvää katsellessa. Ihailua toki siinä miten homma toimii.

    Niin että kiitos pirusti kuvasta. Kun noi seuran miehet saatais samaan kuosiin ja kostyymiin, niin mähän olisin villinä oman jousen kanssa siellä! Nyt mä hengailen kuskina takahuoneissa läppää heitellen.

    Vielä huominen töitä, sitten nuori hollantilaistyttö tulee viikoksi meille. Tala bara engelska... vai miten se meni..??

    VastaaPoista
  13. Kiitos Tita. Tulkitsin kehuiksi tuon kommenttisi fokusoinnista. Se oli semmoinen sokean kanan hoksaama jyvänen tuo vähitellen paljastaminen, joka valkeni minulle kun katselin kolmea julkaisu"kelpoista" kuvaa tästä jousimiehestä.

    Jep. Pienen ihmisen ilo osata.

    Olen muutaman kerran kokeillut jousiammuntaa ja sainkin erittäin pätevää opastusta. Villisika jos toinenkin kellistyi (pahvitauluina) mutta vaatii henkäyksen herkkää otetta ja todella huolellista keskittymistä. Taitolaji. Ei voimalaji. Ihan niinkuin ratsastus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa tullut täälläkin kerran testattua jousiammuntaa. Yllätin itseni ja ennen kaikkea TM:n käsittämättömällä hermojenhallinnalla pesten joko kisaporukan mennen tullen. Eli jos joku peto hyökkää ja mulla on vain jousi aseenani, niin ei ole mitään hätää. ;)

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com