torstai 24. toukokuuta 2018

Teemavärinä valkoinen -ja sen variaatiot, osa II





Nyt on kevään värisuorasta vuorossa valkoinen. 

Alku oli keltainen kun leskenlehdillä ja krookuksilla aloitettiin, heti perään tulivat kuitenkin siniset skillat ja muut ihanuudet. Nyt on nähty kukassa jo osa tulppaaneistakin, mutta komeiten kukkivat tällä haavaa pihlaja ja hedelmäpuut. Kirsikka on suorastaan hohtavan valkoinen.  Kukintaansa aloittaaa sininen sireeni (täällä meillä se on sireeni, ei syreeni) ja sen perään nähdään valkoista kukkaryöppyä kun Torpan kaikki valkoiset sireenilajikkeet aloittavat parhaimman kautensa. Voi kun kaikkien nimet muistaisin, Holger nyt ainakin. 

Kaikkein kaunein on Issaanvaaran mummolasta tuotu valkoinen versio joka kukkii Torpan nurkalla aivan kunniapaikalla. Ihan niinkuin Issaassakin.

Lumipalloheisi kukkii viimeisenä, sen aika on joskus kesäkuun puolella.

Minä tykkään valkoisista asioista. Paitsi lumesta en ainakaan nyt juurikaan välittäisi.

Valkoinen kana on suloinen, yläkuvissa reissusta kyytiin sujahtaneet valkoiset orpingtonin naperot. Pitäisi olla kukko ja kaksi kanaa.





Näissä edellisissä kuvissa ensivilautus pikkukanalani erikoisuuksiin, tietääkseni tässä ovat Suomen ainoat (tai ainakin lähes ainoat) Bobtail -väriset kääpiökochinit. Minulla on niitä kiharasulkainen versio ja perusmalli sileä. Kukkoja on myös kahta sorttia. Eivät nämä ihan täysivalkeita ole, mutta riittävän vaaleita täyttääkseen kaikki toiveeni. Kanat ovat harmaavalkeita, kukossa on enemmän kermansävyjä.




Yllä muutama kuva sisällä majailevista valkoisista aarteistani, Kalle ja kaksi rouvaa sekä kaksi ipanaa muodostavat varsin puheliaan uusperheen. Kalle tarttui matkaan Hämeenkyröstä, F.E. Sillanpään suosimista maisemista. Oli muuten hieno tila, kauniisti kunnostettu keskellä pirkanmaalaista perinnemaisemaa. Siellä olisi viihtynyt pällistelemässä pidempäänkin, mutta moottoritie on kuuma ja Aikataulu. Ensi kerralla sitten.



Minä en olisi minä, jos pysyisin aina otsikon aiheessa.
Iso-J lähti tänään ja minä jäin jumiin päältäajettavalla ruohonleikkurilla. Napsahti nimittäin talkkarin nakki meikämandoliinille ja kesäkaudella se pitää sisällään ruohonleikkuun, oman toimen ohella.

Oma toimi on tällä haavaa jäytävästä päänsärystä toipuminen, tiistainen magneettikuvaus oli aivan yhtä viheliäinen kokemus kuin ennenkin. Ruoho tuli kuitenkin kynittyä, viimeistelin loput hevosilla.
Vielä pitäisi trimmerillä silpoa joitakin pitkänä rehottavia tupsuja (ei, en puhu kinttukarvoistani) mutta käsittääkseni meillä on semmoinen viimeistelijä joka katkoo lankaa enemmän kuin siivottavia kohteita, joten en tällä kärsivällisyydellä lähde sitä tuonne maisemaan ulisuttamaan.

Niin, Iso-J vilahti taipaleelle, tapansa mukaan pari tuntia aikataulusta myöhässä.
Jahka kulkupelin nokka seuraavan kerran Torpan pihamäkeä kiipeää, kyydissä on etänapero ja Peetu. Voi että, kyllä meni neljä kuukautta äkkiä !

Kyllä muuten meni tämäkin viikko äkkiä, vaikka päänsäryssä ja magneettikuvauskoneen uumenissa pötköttäminen onkin hirmuisen pitkäveteistä hommaa. Parhautta oli aamukahvi takapihalla hyvässä seurassa, kiitos Satu T.

Huomenna on kuitenkin jo perjantai.

Tähän loppuun vielä seniorikansalainen tyylinäyte, hän on kitkemisessä jo mustan vyönsä ansainnut. Ja vuohenputkiseppeleen.

Reipasta perjantaita, paistakoon aurinko !


keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Vaihteeksi valkoista




Kaiken kukkivan keskeltä hengästyneet terveiset. Kyllä meitä märän, kylmän ja pimeän maan asukkeja nyt hemmotellaan. Aurinko paistaa aamusta iltaan, yöt senkus vaalenevat ja kasvun kohinan kuulee jopa pääskysten ja muiden hulluksi tulleiden tirppojen laulun yli.

Eipä tähän muuta tarvitakaan, mukavaa loppuviikkoa !





maanantai 21. toukokuuta 2018

Kesävät ja kevätsä



Voi mahoton sentään kun kesävät yllätti ihmisen. Kestävä se ei ole. Kevään ja kesän vaihtumista ei huomannut, se suli helteisiin. Keväthelle ja kesähelle, vieraita asioita semmoiset ovat meille peräkurjalan eläjille, nähtyä ja koettua nyt nekin.

Rynnäköllä tulivat molemmat, kuin Sveitsi Suomen maalille. Samanlaista ryntäystä odotan Ruotsalaisten reppuun pelissä joka on ihan just katkolla. Hermo ei anna katsoa, kuuntelen mölytason nousuja ja laskuja, turvallisesti tuvasta käsin. EDIT: Alexsander Lukas / Hannu Hanhi :(

Niin se kevätsä tai kesävät, kerralla tulivat molemmat ja nousuviikolla jatkuu, hellelukemia näyttää sääkartat. Sataisi kuitenkin edes öisin, ei tuo satunnainen yökaste oikein riitä. Ainakaan painamaan koivun siitepölyjä maantasaan pois sierainkorkeudelta.

Jokainen nyt julkaistu kuva on katsaus menneisyyteen.
Ylimmän kuvan vaahteran kukinnasta lähetin kummitädilleni, nyt on jo iso lehti. Kellertävä ja kaunis toki, pehmeä ja vähän tahmea, oikea kevätnekku.

Kaunis rouva kylvyssä 
Ei viikonloppua ilman kanauutisia.
Perjantaina Hopianuoli suuntasi nokkansa kohti keskimaata. Jypinkylän rantaväylältä vilkutin kiivaasti Nemppalan suuntaan ja kaasu pohjassa jatkettiin kohti Hämeenkyröä. Sieltä Taata Sillanpään kutuaitan toisesta päädystä kyytiin lastattiin Kupu-Kalle, ihana pikkuinen häikäisevän valkoinen kukko. Korpilahdelle olimme jo jättäneet kyydissä hengailleet jättikanit.

Pikainen hölkkälenkki Kirkkonummen cittarissa ja suunta kohti Evitskogin ihania rantamaisemia.

Siirrettiin kanaboksit terassin pöydän alle ja vietettiin leppoisa perjantain myöhäisilta melkein yöttömässä yössä. Yöllä joutsenet olivat kaakattaneet omia juttujaan, kuuluisa kahden kilon siika tai sen serkku, tappajahauki puljasi ihan rantavedessä ja lopulta herättiin Kallen kiekumiseen.


Lauantaina tehtiin pikakoukkaus Karjalohjalle, halki kauniisti kukkivan läntisen Uudenmaan läänin. Ei se oikeasti mikään pikakoukkaus ollut, parituntinen vierähti kuin siivillä.

Lähtiessä kontti näytti osimmoilleen tältä:


Vantaan Kartanonkoskelta kyytiin nousi ihan tavallinen pahvilaatikollinen ihan tavallista turhaa tavaraa Siskolikan ehtymättömistä varastoista talletettavaksi Torpan tallinvintin ehtymättömään varastotilaan.

Tankattiin kuski ja apukuski kiinalaisravintolan lounasbuffetissa ja jatkettiin matkaa jonnekin Porvoon saariston peräkylään. Siellä pitikin jo lastata Hopianuolen takapenkille, vaihteeksi yksi piipittävä tipulaatikko. Sitten otettiin suunta kohti äärimmäistä itärajaa. Juuri ennen passintarkastusta koukattiin ylävasempaan ja Lappeenrannan kohdalta auton kompassi näytti suuntaa pohjoinen.

Kuulema kumia poltettiin melkein 1300 kilometriä. Suomen tiestö on hälyttävän huonossa kunnossa heti, kun poiketaan valtaväyliltä yhtään sivumpaan. Semmoista tilkkutäkkiä ovat tiet ja julmettuja monttuja, ettei taatusti yksikään ministeri asu niiden teiden varrella. Kelirikkoa, päällystevaurioita ja horsmaa kasvavia 'asfalttiteitä', niillä ajaa sisämaan asukki.

Lauantai-illan loppuhomma oli purkaa pahvilaatikoiden asukit säädyllisiin yösijoihin.

Sunnuntain aloitin haravoimalla ulkotarhat, putsaamalla kesämökit, latasin munintapesät, ruokasäiliöt, vesiastiat ja sitten pelasin kanatetristä. Yhdistelin parvet ja porukat niin tehokkaasti, että pari osastoa jäi varallekin. Minulla on tipula, teinilä, kukkola ja putka. Jokaiselle jotakin. Putkassa istuu suuruudenhullu pikkukukko jonka kohtalo on vähän kiikunkaakun. Eläinrakkaana ihmisenä annan ymmärrystä, mutta kun ei ole antaa omaa kanaparvea niin päivänsä ovat rajalliset. Yksinäinen ylijäämäkukko on surullinen luuseri.

Tulevaisuuden Toivo

Uusia kukkoja toin matkassa niin, että pikkuiset kisällikukot ovat valmiina palvelukseen sitten kun palveluksia aikanaan tarvitaan. Toivottavasti ottavat oppia mestareistaan ja pysyvät ruodussa, silmillehyppijöitä uhkaa välitön häätö Kukkolaan. Siellä opetellaan ryhmäkuria poikaporukalla ja tytöistä puhutaan vain salaa supatellen.

Hautomakoneessa tapahtui jymy-yllätys, kompostissa kertaalleen käytetyistä munista nimittäin kuoriutui neljä hyvin pirteää ja hyvin äänekästä tipusta. Maanataina ne muuttavat tipulaan, keinoemon eli lämpölevyn hellään huomaan. Koneen putsaan ja laitan matkaan, kiitos palveluksesta. Suutariksi jääneet kultamunat pääsevät kunniakierrokselle ja päätyvät toivonsa menettäneinä kompostiin. Toisessa koneessa muhii vielä parikymmentä munaa, niiden eräpäivä taitaa mennä ihan kuun loppuun.

Pariviikkoisen karenssin jälkeen uudet kanatytöt saavat hautomisluvan ja toivonkin runsain mitoin piipittäviä pesiä, kaikille paikkoja on.

Kaunokki 
Pörrö 
Kultamunat eli kompostikersat 
Kalle
Muita Helluntain operaatioita;

Iso-J laittoi sports trackerin päälle ja nylki nurmikkoa kävellen reilut 10 km, päältä ajettavalla vähän lisää, yhteismäärä oli noin 14 km. Aika tarkkaa työtä.

Hevoset tekivät osuutensa, ne niittivät suoraan kitoihinsa tunnin aikana ihan kiitettävät kilomäärät. Ponimies eniten. Hää on meidän Nätti-Jussi joka tekee aina pikkuisen isommin, kaiken.
Seniorikansalainen sai päänsä ylös ja saattoi yrttimaan uudistusprojektinsa finaaliin. Niin on hienoa jälkeä, että ansaitsee tulla kuvatuksi ihan oikealla kameralla. Palaan asiaan.

Nousuviikolla listalla on virallisia asioita, lääketieteellisiä tutkimuksia ja laitumen laittoa. Kaiken muun lisäksi. Niistä sitten tuonnempana.

Mukavaa toukokuista viikkoa sinulle. Missä lienetkin.







torstai 17. toukokuuta 2018

Tilannekatsaus





Tuomi ehti kukkaan ensin tai tasatilanteessa on perusvaahteroiden kanssa. En todellakaan muista, milloin tuomi olisi tällä korkeudella kukkinut toukokuun puolivälissä. Yleensä se on loppukuun kukkija. 

Pihlajat tulevat heti perästä, sitten sireenit ja lopuksi lumipalloheisi. Onhan minulla toki iso uusi istutusalue, jossa majailevien kukinnan ajoitusta en ole sen kummemmin vielä miettinyt. Nämä valittiin lehtien, muotojen ja värien takia, joku niistä on kaunis aina ja havut ympäri vuoden. Luotin ammattilaisiin kuin kallioon, semmoista se on Särkän taimistolla. Tyytyväisenä maksoin laskun ja katsoin kun mestari pelasi takakonttitetristä ostosteni kanssa.

Puhun siis viime kesän projektistani, kaivoksesta joka sijaitsee jätemäellä. Jota hienosti A-katsomoksi kutsutaan. Jätemäki syntyi, kun ratsastuskentän pintamaat läjättiin nätiksi kummuksi rytökivikkoon.

Rusakko typisti kaikki kolme puskaa




Lähes päivittäin pitää käydä katsomassa näiden uusien puuvartisteni kunto ja kieltämättä näyttää lupaavalta. Omatoimisesti lisäsin kattaukseen syksyllä pallesorvarinpensaan ja mongolian vaahteran. Kasvihuoneessa vartta kasvava Amurinvaahtera pääsee aikanaan samaan seurueeseen sitten aikanaan.

Tämä viikko taitaa jäädä aikakirjoihin ennätyshelteisenä.
Niin ihana kuin aurinko, lämpö ja valo ovatkin, kyllä se vähän työtehoja karsii. Sitten voikin hyvällä syyllä istuksia jossain päin pihaa ja tankata. Tänne pitää ehdottomasti saada muutama uusi istuskelupaikka lisää. Ja pihanuotio, semmoisen minä haluan. Paistanpa nuotiossa sitten vaahtokarkkeja tai makkaraa, pääasia, että tuli rätisee ja tuo tunnelmaa.




Vuokkopioni on aivan suuruudenhullu. Ja saakin olla. Se pöyhistyy vuosi vuodelta, onneksi sille on reilusti tilaa, ei tarvitse kaivaa vieruskasveja pois. Narsissit kukkivat vieressä, mutta jäävät hienosti kukittuaan katveeseen jahka tämä pöhheikkö läväyttää nuppunsa auki.

Otto tuli eilen kotiin. Ja Polleponi lähti omaansa. Kovasti ne kolme laukkailivat yhdessä, totesinkin, että meille oikeastaan mahtuisi yksi pikkuponi oikein mainiosti. Naapurin pikkutyttö oli ollut aivan lohduton kuullessaan Pollen pakanneen kauralaatikkonsa ja muuttaneen pois. Eikös jo siinä olisi pätevä syy hommata yksi pikkushettis tänne ruohonleikkuriksi?

Otto ja Ponimies ovat parturoineet tallinmäen nurmikkoa oikein antaumuksella. Otolla sentään on jotain 'pöytätapoja' mutta eräs norjalainen röhisee kuin porsas mussuttaessaan tuoretta vihreätä. Se ei paljoa turpaansa malta maasta nostaa, Otto sen sijaan katselee välillä maisemiakin.

Näin on hyvä, pojat yhes koos ja kaikki hyvin. Otto on lipsahtanut reissussaan laihan puolelle. Onneksi Dr. Green hoitaa homman nopeasti.


Kultamunista pitäisi kuoriutua edes jotain. Päivät olisivat täynnä. Niiden kanssa on kyllä ollut luvattoman paljon huonoa tuuria, toivottavasti tuuri kääntyy kun saan ensi viikolla uudet munat.
Sitä ennen tänne rantautuu uusia kanatuisia, isoja ja pieniä. Samoissa roduissa pysytään toki edelleen, uudet värit ovat nyt se juttu minkä takia reissuun lähdetään. Aina keväällä alkaa tie houkuttelemaan ja kanojen perässä on ennenkin ajettu kilometrejä kaihtamatta.

Minä tänään olin lainakonetta tyhjentämässä munista putsaamista ja palautusta varten. Yritin tulkita munasia läpivalaisemalla ja etsimässä elonmerkkejä. Siirsin kennollisen munia ja vähän päällekin kompostikeikkaa varten. Uteliaana napautin pari munaa rikki nähdäkseni vetisiä keltuaisia, eli tuskin olivat edes hedelmöittyneet. Ihan silkkaa vatkulia. Paitsi yhdessä olikin elävä tipu.

Valitettavasti tipu ei ollut vielä ihan valmis ja kuoli hetkeä myöhemmin verenvuotoon. Teki mieli lyödä itseäni nokkaan, tyhmä minä ! Vähin äänin kiikutin suurimman osan munista takaisin kotiin ja itseäni soimaten lastasin takaisin koneeseen. En tiedä mitä muut mahdollisesti elossa olleet tiput tykkäsivät ulkoilusta. Mikäli tämän käsittelyn jälkeen kuoriutuu yhtään elävää tipua, ne ovat kultaakin kalliimpia ja erinomaisen sitkeätä tekoa.

Olen ehkä tehnyt kaikki mahdolliset virheet mitä konehaudonnassa voi ylipäätään tehdä ja ne kaikki voi surutta kertoa kolmella.


Tämä on se väri, bobtail. Valkoinen kana harmaalla pyrstöllä. Nuo keltaiset jalkasulat ovat vain huonoa hygieniaa.

Huomiselle aamulle on yksi aika tärkeä tapaaminen, sitten lähdetään reissuun. Onneksi minulla on apukuski ja jo nyt veikkaan hänelle aika runsaita kilometrejä, riippuu aivan siitä, miten väsyneeksi huominen aamutapaaminen minut tekee, semmoista se on kun pitää pysyä skarppina yhtään pidempään.

Tämä helleviikko jää kirjoihin ja kansiin ennätyksellisen kuumana. Kevät tuli ja meni, nyt on kesä. Vaikka lämmöt hetkellisesti laskevatkin, se ei haittaa yhtään. Juttelin heinämiehen kanssa ja nyt pitäisi saada pikkuisen sadetta. Sitten taas sopii lämmetä. Muttei liikaa. Kävin myös siemenpakkaamolla tankkaamassa kesäksi kaurat ja muut jyvät kanalan väelle, siellä oli traktoreita kuin näyttelyssä konsanaan. Isännät hakivat siemenet kevätkylvöjä varten.
Parempaa satovuotta heille !

Jääkiekossa menee hyvin ja hyvin huonosti. Valitettavasti illan Sveitsi -peli ei näytä tässä jamassa hyvältä.  Olisi toivonut vähän tasaisempaa pelisuoritusta, nuorelta ja julmetun lahjakkaalta joukkueelta. Ja päävalmentajan pestille kunniallista loppua. Saahan sitä toivoa.

Mukavaa perjantaita ja sitä kautta rentouttavaa viikonloppua !






maanantai 14. toukokuuta 2018

Suomen surkein taimikasvattaja

Tältähän se useimmiten näyttää kun meitsi ryhtyy jokakeväiseen taimikasvatushommaan.

Kovalla touhulla multia, ruukkuja ja sumutuspullojen suihkintaa. Kohta jo vihertää ja sitten iskee joko levä tai kuivaneet ruippanat nuokkuvat surullisina kuin yksityisyrittäjän silmäpussit.

Yleensä tässä vaiheessa mullokset kannetaan nöyränä kompostille. Asia kirvelee, mutta unohtuu kunnes seuraava maaliskuu koittaa. Silloin taas pelataan tuvan pöydällä pasiannsia siemenpusseilla ja usko omiin kykyihin on entistä lujempi.

Kyllä minä tänä vuonna onnistun ! Yleensä se joka onnistuu, on paikallinen puutarhuri jolta ostan tomaatit ja chilit.

(Äitikulta luonnollisesti melkein vanhuudenhöperönä ja puolisokeanakin onnistuu kasvattamaan maailman pontevimmat taimet omalla ikkunallaan. )

Tänä keväänä sama homma. Luja usko ja hirmuinen into.

Mutta tänä vuonnapa kaikki meni toisin, sokea kana löysi jyväsen. Jyvä on tässä tapauksessa mummolan ovi. Pidin minä niitä taimia hengissä useamman viikon. Sitten tuli lähtö Espanjaan Etänaperon vointia katsomaan. Enhän minä toki voinut kallisarvoisia taimia hylätä varmaan kuoloon kotijoukkojen hoiviin. Ei, minä vein ne mummolaan.

Taimet näyttivät viihtyvän mummolan ilmastossa niin hyvin, etten raaskinut kantaa niitä kotiin, pakkanenkin olisi pannut ja lumi tuiskunnut herkkien taimien päälle. Ja uutta huoltoreissua Hipsaaniaan pukkasi päälle. Sinnehän ne sitten jäivät, Äitikullan hoiviin.

Voilà, kasvihuoneessa näyttää nyt tältä;

Tomaatti rehottaa näin eläväisenä. Vielä on matkaa kukintaan ja lajikekin on mikälie satunnaistomaatti.

Taimistolta on haettava ainakin luumutomaatin taimi, semmoinen makeaakin makeampi, aromaattinen taimi joka suorastaan syttyy saadessaan kavereikseen basilikaa, chiliä ja valkosipulia, hautuessaan pitkään pastakastikkeeksi.

Ikinä en ole saanut näin eläväisen näköisiä taimia aikaiseksi, nyt ainakin 10 % on minun ansiotani.

Chilien suhteen on oltu kaksi talvea omavaraisia ja yksi huippumonikäyttöinen lajike on tullut suosikiksi. Eräs on aivan liian tulinen normaaliin ruuanlaittoon, mikälie lohikäärmeen hönkä. Tämä on satoisa ja hyvä lajike, ei voi annostella liikaa.


Äitikulta pukkasi multaan samettiruusua. Sitä meillä kasvaa siellä, minne toivotaan räikeää oranssia piristystä ja ötökkäkarkoittajaa. Eli vähän kaikkialla.

Tässä siemenpussissa on koko riemukirjava värien ilotulitus hempeän keltaisesta kirkuvan oranssin kautta punaiseen.

Let's see.

Miinanköynnös, ensimmäistä kertaa se tarvitsi tukikepit. Eräs näppärä seniorikansalainen kipaisi laitumen peränurkkaan ja nylki pari pajua. Tästä heräsi oitis kysymys, miten minä ikinä saan nuo elävinä irti tuistaan kun tarkoitus oli a) vapaasti roikkuva b) vapaasti kiipeävä kesäkasvi. Halusin niitä saunamökin kaiteelle ja kulmatolppaan.

Eiköhän tuolle jotain keksitä.

Kasvihuoneessa on lisäksi aikamoinen keko käppyräisiä turveruukkuja, niissä multaa ja ainakin muutamissa Johanneksen leipäpuun siemeniä. Itävät jos jaksavat. Kastelen jos jaksan.

Yksi sysisurkea sitruunantaimi ja sitten tuo ylimmäisen kuvan yritelmä, en edes muista mitä siinä piti olla.

Tämä sen sijaan löytyi hengissä talven jäljiltä. Vaahtera se on ja Titalta lähtöisin. Nyt pitäisi tietää liittyykö lähistöltä löytynyt laminoitu nimisäle ko. taimeen vai onko minulla jossain jemmassa Amurinvaahtera vuodelta 2010 ?


Eikä tässä vielä kaikki. 
Menin onneton voittamaan Maatiaiskanasen blogin siemenpussiarvonnassa monta pussia siemeniä.  Vastuutin ne oitis Äitikullalle.  Ne pääsevät multiin kun ajankohta on sopiva, kuu nouseva ja taimilavat valmiit. Kasvihuoneessa on lisäksi tämmöisiä (alakuva) jaa muistaakseni jossain muualla hukkapiilojemmassa on vielä kymmenkunta muuta. Huhhahhei, tässähän alkaa tuntea olonsa melkein päteväksi.

Ainakaan kompostiin en ole vielä vienyt yhtään yritelmää.


Että tämmöisiä, joskus sitä saattaa päästä ainakin maalisuoralle -ja kompastua kalkkiviivoihin. Nyt kyllä näyttää aika hyvältä tämä taimikasvatushomma. Minä opin !

Hellekeli hellii, kasvihuoneeseen ei ole ikinä vedetty vesiletkuja näin aikaisin ja varsinaisiin kasvualustoihin pitäisi istuttaa aika paljon taimia. Heti kun paahteessa kykenee jotain tekemään ilman lämpöhalvausta. Meillä tänään +28.

Ponit makasivat sorkat suorana tarhassa ja Ponimies sai kesäkengät vihdoin. Kun kengittäjällä on 720 tuhatta ajettu auto, ei sillä liikuta ihan pilkulleen sovitulla viikolla. Onneksi tuli nyt, huomenna kuulema alkaa peltotyöt.

Toimeliasta tiistaita, missä lienetkin !

Pohjolan palmu, Tuurenpihlaja

Onhan mulla punaistakin primulaa !

Herranterttunen